keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Super-pudding

Jostain syystä viime päivien/viikkojen aikana blogin lukijamäärät on nousseet hiukan. Ei tässä nyt vielä mitään Mungolife-lukemia hätyytellä, mutta normaalia enemmän kuitenkin. Jännittävää. Jos vielä kommentteja jättäisitte, niin olis tosi bueno.

Erika koristelee.
Mulla ei nyt varsinaisesti oo mitään asiaa (taaskaan), kuhan oli vähän ylimäärästä aikaa. Mulla on ollu päänsärkyä tässä maanantai illasta asti. Sellasta vähän migreenin oloista, mut ei sit ihan kuitenkaan. Vasen silmä on kipee, oksettaa, pyörryttää ja silmissä vilkkuu. Täällä on tällä hetkellä aika painostava ilma, ei mikään helle tosiaankaan, mutta aika lämmin. Välillä sataa, välillä paistaa ja ilma on kostee. Just tälläsen sään sattuessa mulle yleensä iskee migreeni (tiedä sitten että miksi ihmeessä...). Tulis vaan kunnon migreeni, jos sit pääsis eroon tästä särystä. Imee meinaan pikkasen mehut, eikä oo kivaa olla koko ajan särkylääkkeissä :(

Sain toissapäivänä valmiiks vauvalle neulotun neuletakin. Ihan sellanen perusmalli, vähän niinku laatikko hihoilla :) Täytyy vielä saada siihen napit, niin koitan sit kuvailla sitä vähän tännekin. Oli muuten eka neuletakki, jonka tein! Ja joka päätyy käyttöön astikin... Lisäks oon virkannu vauvalle peiton ja nyt on tekeillä neulottu nalle. Jo tosiaan osti 3x200gr valkosta lankaa, anto mulle ja sano että tee jotain kivaa mun babylle! Ja minähän teen. Tota lankaa tosin jää ihan sikana yli, koska oon käyttäny vasta vähän yli yhen kerän! Käyttöideoita otetaan vastaan. Kaksi viikkoa tehokasta työaikaa jäljellä...

Olen saanut luettua myös viimesen Twilight kirjan. Taitaa olla toi Breaking Dawn. Sen enempää juonea paljastamatta voin sanoa, että olin pettynyt lopetukseen. Mutta käyn varmasti kattomassa leffassa, kunhan se vaan ilmestyy. Luin sen englanniks ja kirja oli lainassa joltain Jon työkaverilta. Lainasin sen siis joskus viime syksynä jo... Vähän kesti lukemisessa. Se oli vaan niin tylsä siinä keskivaiheilla.

Jo lähti tänään kouluretkelle Oxfordiin. Sanoi vievänsä jotain fiksuja lapsia sinne tutustumaan, mutta ne ei todellakaan olleet hänen oppilaitaan, koska hänen oppilaansa ovat tyhmiä. Jo on varmaan aika mielenkiintonen opettaja... Me ollaan täällä siis kolmistaan huomisiltaan asti. Mulla on pikkaset paineet herätä huomenaamula kellonsoittoon, muuten ei lapsi pääse ajoissa kouluun. Ei sillä että mä yleensä nukkuisin pommiin, mutta eihän sitä ikinä tiedä. Eiköhän me selvitä. Tänään jo syötiin "super-pudding" iltaruuan jälkeen. Jätskiä, brownie-paloja, mansikoita, mustikoita ja kirsikoita. Om nom...Kun kissa on poissa jne. No voin puolustautua sillä, että se oli suurimmaks osaks marjoja ja oltiin syöty sausage and mash ruuaks (yäk). Ansaittiin jälkkärimme. Ja sit laulettiin jätskilaulua "I scream, you scream, we all scream for icecream!". Kuvituksena on meijän leipomuksia viime viikolta. Tehtiin suklaamuffareita tomisokerikuorrutteella.



sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Tuhon tiellä

Otsikko viittaa mun kasvavaan tavaramäärään, jonka ei todellakaan tarvis enää kasvaa. Mutta näköjään mulla ei ole itsehillintää.

Käväistiin lauantaina Cheshire Oaks nimisessä outlet-kylä härpäkkeessä. Se löytyy tosta vähän matkan päässä meistä, riippuen millä liikkuu niin puol tunti- puoltoista tuntia. Me mentiin juna-bussi-kombolla ja meillä meni se puoltoista tuntia. Lähdettiin aamulla jo kymmeltä että päästäis joskus kotiinki. Itse mesta on valtava ja sieltä löytyy kyllä ihan tarpeeks kauppoja kaikille. En nyt osaa heittää mitään arviota montako kauppaa siellä oli, mutta paljon. Kaikkea Armanista ja Burberrystä Nextiin ja M&Sään. Kaikissa kaupoissa tuotteet on siis jonkunlaisessa alessa ja nyt vielä kesäalen alettua, liikkeissä oli erikseen aleosastotkin. Merkkitavaraa hyvään hintaan siis.


Me alotettiin Ralph Laurenilla. Camille oli jo edellisellä kerrallaan ostanu sieltä halpoja pikeepaitoja ja niiden perässä me nytkin mentiin. Mä en ostanu pikeepaitaa (liian preppy mun tyyliin.), vaan kauan himoitsemani neuletakin. Hyvä laatu, 100%puuvilla ja ajaton malli. £40 kustansi ja olen onnellinen. Ainolla on sama neule punasena, nyt voidaan sit laittaa ne päälle ja palata lapsuuden kommentteihin "ootteko te kaksosia?". Meijän mummo teki meille vaatteita (Ainolle yleensä punasta/pinkkiä mulle liilaa/sinistä) ja kaikki luuli meitä kaksosiks. Ja mua ärsytti tämä ihan kamalasti, koska selkeesti olin se isosisko, miks ei ne tyypit muka tajunnu sitä? No nykyään kukaan ei sitten tajuakaan että ollaan sisaruksia.


Tommy Hilfigeriltä löysin hienosti uuteen neuleeseen sopivan paitapuseron. Noista kummastakin huomaa sen laadun heti kun koskettaa. Mä en tiedä onko tää vaan pukuompelijoiden ammattitauti vai tekeekö joku muukin näin, mutta mun on aina hiplattava vaatteita kaupassa. Kuulostaa tosi creepyltä, mutta mä tarkistan saumat, napinlävet ja muut vastaavat. Ja sen miltä se kangas tuntuu. Tietty tarkistan myös materiaalilapun, mutta näppituntuma on tärkein. Paitiksessa esim. kangas oli mukavan joustavaa, mutta silti tosi ryhdikkään oloista. Sen tuntunen, että se ei venähdä käytössä. Toivottavasti näin on myös oikeassa elämässä. Tämä kustansi £35. Hieman kalliinpuoleinen, mutta saahan sitä välillä tuhlata. On ainakin kauluspaita kaikkii fancyihin työhaastatteluihin tulevaisuudessa. Niin ja talk about preppy, toi yhdistelmä ehkä kumoaa mun tuomion pikeepaidoista...


Nikelta löysin lenkkarit. Mun tän hetkiset lenkkarit on ihan hyvät, mutta jotenkin liian jykevät. Nikellä kuitenkin satuin bongaamaan alehyllystä nää Free lenkkarit. Näitten uudempaa mallia olin kokeillu joskus Suomessa käydessä ja rakastunu täysin. Nyt sitten ei ollu kauheen vaikeeta tehä ostopäätöstä. Heti kun laitoin jalkaan, niin sanoin etten haluu ottaa pois ollenkaan. Lopulta vaihdoinki parin kaupan jälkeen Converset näihin. Nää on niin kevyet ja ton pohjan ansiosta niin joustavat. Tuntuu ku ei ois kenkii ollenkaan. Ja ihan tyylikkäätkin ovat. Suomessa kokeilemani makso tarjouksessa 95e ja nää oli £30...Nyt vaan lenkki inspistä odotellessa!



tiistai 19. kesäkuuta 2012

Kuinka monta kuningatar aiheista otsikkoa voi keksiä?

Niitä Lontoon ostoksia lupasin kuvailla. Lopulta päädyin siihen etten jaksa kuvata ku yhden ostoksen (sen kaikista hienoimman). Ei niitä vaatteita tarvii niin kuvailla, eihän tää mikään muotiblogi oo. Lisänä saatte nähä jo vähän aikasemmin Liverpoolista hankitun hienouden.

Muistatte ehkä kuinka ennen joulua Lontoon reissulta mukana tuli Will&Kate muki? No nyt tietenkin Jubileen kunniaks kuningattaresta on liikkeellä vaikka minkämoista muistoesinettä, ja totta kai mun oli saatava muki! Ja ne on vielä kaikenlisäks saman mallisetkin. Pieni mukikokoelmani alku on syntynyt! Jotenkin matkan varrella mukista ehti jo lohjeta palanen, sillä ostaessa se oli ehjä. Täytyy vaan elää sen kanssa. Mä oon niiin fileissä tästä!


Nää lasit sen sijaan on Primarkista. En vaan voinu vastustaa niiden söpöyttä. Missään muualla ku jossain teemabileissä en näitä varmaan tuu käyttämään, mutta onpahan sit ainakin bileiden komeimmat pokat! Kotoota multa jo löytyykin lei jossa on vilkkuvalot, että hawai bileet pystyyn vaan!


Tein tänään maallisen omaisuuteni kanssa ekan testipakkauksen. Ei hyvältä näytä. Mä siis vein jo aikamoisen kasan tavaraa Ainolle, jotta se voi sitten tuoda ne Suomeen aikanaan. Yllättäen ongelmana ei oo ylikilot, vaan se että tavarat ei yksinkertasesti mahdu kahteen matkalaukkuun. Eli seuraavaks alan metsästään jostain tarpeeks isoo pahvilaatikkoo ja tilaan lähettipalvelun hakeen paketin. Oon vähän jo tutkinu hintoja ja n.£25-40 haarukalla sais lähetettyy 30kg Suomeen. Ihan niin paljon ei varmaan tuu lähetettyä, joten halvemmallakin luulis selviävän. Ja alennusmyynti-shoppailut on vielä edessäpäin... Oh no.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Hilbre Island

Sori mä nyt vähän pommitan näillä postuksillani, mutta sain vasta tänään ton Lontoon valmiiks. Kerranki on liikaa postausaiheita! No kuitenkin, asiaan. Viime lauantaina päätettiin uhmata luonnonvoimia ja lähteä käymään Hilbre Islandilla. Se siis sijaitsee tässä West Kirbyn edustalla ja on  sellanen Muumien Pyöreä saari-tyyppinen mesta. Saari, jonne pääse laskuvedestä riippuen kävelemällä tai botskilla. Mun mielessä oli koko ajan toi Muumi jakso (joka pitäis olla tuttu kaikille die hard- muumi faneille!) ja toivoinki että löytäisin saarelta Nipsun tapaan jalokiviä. Ja muumeillehan kävi vähän köpelösti, kun Niisku nukahti eikä muistanu ampua tykillä nousuveden merkiks. Ja sit ne joutuu viettään yön siellä saarella. Huomasitte ehkä että oon juurikin die hard fani?

EDIT: Mikä amatöörimoka! Ei se Niisku nukahtanukaan, vaan alko sataa ja sytytyslanka kastu! Ja sit alko ne loistavat pelastusyritykset. Loistava jakso!

Siellä se siintää kaukaisuudessa.
Puolivälissä.
No en löytäny jalokiviä, eikä jääty saarroksiin saarelle. Koko reissu oli ehkä vähän tylsä. Me vaan käveltiin märässä hiekassa. Se oli tosi raskasta, varsinki ku oli kumpparit jalassa. Ja se sääkään ei ollu tosiaan mikään parhain, vaan järkyttävän tuulinen. Jopa Englannin asteikolla oli kova tuuli. Mutta tulipahan käytyä, tästä on kuitenkin puhuttu jo tyyliin syyskuusta asti. Otin vähän kuviakin.


Hait pääsi ihan tositoimiin!
Aika tasan neljä viikkoo ois vielä jäljellä. Viime päivät on ollu vähän huonot fiilikset tosta lähtemisestä. Tuun oleen varmaan tosi mukavaa seuraa sit ku palaan Suomeen. Ku kaikki on varmaan paremmin Englannissa ja Suomi on ihan kakka. Tosi aikuismainen asenne ja silleen. Ehkä se menee vähän samalla lailla ku viime syksynä ku tulin tänne. Piti totutella uuteen paikkaan ja uusiin asioihin ja sillon Englanti tuntu monesti ihan tyhmältä. Nyt oon tottunu elämään täällä ja kaikki on toisin päin. Vieläkin monena päivänä ku kävelen täällä niin yhtäkkiä tajuan, että mä oikeesti asun täällä.

Tulevaisuuden suunnitelmat on nyt tällä hetkellä vähän auki. Paljon on suunnitelmia, mutta ei mitään konkreettisempaa. Paitsi että töitä on saatava sit ku Suomeen palaan, koska tili huutaa tyhjyyttään. Ja ne suunnitelmat vaatii rahaa toteutuakseen. Eli jos jollain olis vinkkiä vapaasta työpaikasta elokuun alusta niin saa vinkata! Tääkin on yks asia minkä takia en haluu palata. Sit ku palaan, on pakko alkaa taas käyttäytyä kuin aikuinen ihminen. Puhuttiin just eilen Camillen kanssa, kuinka me eletään täällä tälläsessä kuplassa, missä ei tarvii paljon mistään huolehtia. Sulle on parhaimmassa tapauksessa jopa tehty lukujärjestys jossa lukee mitä sun pitää tehdä milloinkin. Ja kotiinpaluuta ei helpota yhtään se, että siellä tulee olemaan noin miljoona kyselijää odottelemassa. "No mitkäs on nyt sitten suunnitelmat? Mitäs aijot seuraavaksi?". Varmaan tarkoittavat hyvää ja silleen, mutta se vaan lisää stressiä. En minä tiedä mitä mä haluan tehdä. En tajuu miten porukalta ei mee hermot omissa ylppäreissään, niissähän vasta saakin kuunnella kysymyksiä!

Koitan nyt kuitenki yrittää nauttia näistä vikoista viikoista, paljon on vielä näkemistä ja suuria suunnitelmia! Ja ehkä ne muutkin suunnitelmat selviää, niin on käynyt ennenkin. Amikseen meno vaan tuli jostain sillon lukiossa ja päätös lähteä au pairiksikin synty aika nopeesti vaikka se olikin aina ollut haaveissa. Ens viikon suunnitelmissa on kuitenkin ainakin sulkkiksen peluuta ja shoppailua, can't wait!
Ja vihdoin perillä!

Tää on se Muumi jakso! Pitääki kattoo huomenna!


Ps. Katon tässä samalla leffaa, My sister's keeper. Suosittelen! Vähän ahdistava syöpä-leffa, mutta kuitenkin hyvä. Ja kerrankin Cameron Diaz tekee jotain vakavasti otettavaa.

Keep calm and carry on, you can still marry Harry

Lontoossa tuli siis taas käytyä. Täällä vietettiin half term-lomaa ja mulla oli koko viikko vapaata. Tiistaina oli vielä bank holiday eli yleinen vapaa päivä ja kuningattaren juhlallisuuksia Lontoossa. Lähdin tiistaina aamusta puksuttamaan kolmella eri junalla kohti Lontoota ja saavuin paikalle joskus puolenpäivän jälkeen. Sit mentiin pikapikaa hotelille ja siitä kohti Buckinhamin palatsia. Noh, yllättäen koko area oli täyteen ammuttu ihmisiä, eikä päästy lähellekkään palatsia. Päädyttiin Hyde Parkkiin katteleemaan kuninkaallisia screeniltä. Vettä tuli koko ajan, perin brittiläistä siis. Screeniltä ei valitettavasti saanu kauheen hyvii kuvii, mutta jotain nyt kuitenkin. Nähtiin kuninkaalliset ja taisteltiin siitä kumpi saa Harryn itselleen (mun ja Harryn lapsilla ois ihanat hiukset). Jatkettiin iltaa vielä Ainon kaupunkiasunnolle illallisen pariin. Aino asuu Whitechapel nimisen alueen lähellä ja mä oon kattonu sellasta telkkarisarjaa ku Whitechapel. Ihan sikahyvä poliisi/rikos/jännäri-sarja, jossa kaikki rikokset tapahtuu Whitechapelissä. Niillä on mm. Jack the Ripper murhaaja ja vaikka mitä. Välillä jopa liian pelottava. Niin pointti oli, että mietin koko ajan niitä murhia siellä päin käppäillessä. Jouduinpa vähän sivuraiteille tässä sepostuksessani... Ja muistin ettei tosta ohjelmasta saanu kertoo äitille, ettei se luule että Aino asuu jossain kamalassa murha-keskittymässä. Äiti, älä katso sitä ohjelmaa.
Turisti.
Keskiviikko aamuna kävin vähän shoppailemassa. Yritin ettiä taas kivanvärisiä yläosia, mutta luovutin ja ostin sinisiä ja valkosia. Ja raidallisen. Oh lord, pukeudun vähän tylsästi. Iltapäivällä lähettiin käveleen Ainon hoodeilta kohti Spitalfieldsiä ja jatkettiin kävelyä vielä sinne Cityn kulmille. Tänä päivänä mulle tuli 14000 askelta päivän aikana. Illalla ei ollu enää mittari mukana, kun mentiin illalliselle Ainon kaverin ja sen siskon kanssa. Siskoillallinen siis. Käytiin Canary Wharfissa sellasessa kivassa italialaisessa. Söin ihan törkeen hyvän bruschetta-leivän alkupalaks ja kanaa pääruuaks. Eikä maksanukkaan ku joku £16 muistaakseni.

Päivän tähti
Torstaina tehtiin treffit aamuksi sinne Victoria&Albert museoon. Aino oli myöhässä joten mä ehdin käydä Natural History Museumissa tapaamassa vanhaa ystävääni sinivalasta. Me tavattiin pari vuotta sitten ja tykkäsin siitä niin paljon että hehkutin sitä kaikille jotka kuunteli. Jälleennäkeminen oli mukava ja otin taas monta kuvaa. Päätin käydä kattomassa myös dinosaurukset, ku aikaa kuitenkin oli. Suuri virhe. Se paikka oli täynnä pikku koululaisia. Lopulta päädyin vähän etuilemaan muita ihmisiä sulautumalla viekkaasti yhteen koululaisryhmään. Jotain hyötyä tästäkin pituudesta...No Aino kuitenkin saapui ja  piti mennä niitä mekkoja kattomaan, mutta sinne olikin yllättäen £10 pääsymaksu! Mitä riistoa! Lähes kaikki museot Lontoossa on ilmasia, kirkkoihin yleensä pitää maksaa sisäänpääsystä. Ei sit menty kattoon mekkoja vaan käytiin nopeesti Science Museumissa. Todettiin aika nopeesti, että ollaan liian vanhoja sinne ja lähettiin.

My future husband.



Lounaalla käytiin kinkkibuffetissa Chinatownissa. Makso £4.95 ja oli todella hintansa veroista. Ei mitään hullun hyvää, mutta hyvää kinkkiä kuitenkin. Kivaa vaihtelua ainaiselle intialaiselle. Yritettiin vielä pyörähtää Camdenissä, mutta sade ja aikataulu ei oikein pelittäny.


Perjantain sit muutettiin vähän Ainon kamoja. Eli pääsin taas raahaamaan matkalaukkuja ympäri Lontoota. No tällä kertaa se ei ollu ihan niin kamalaa. Otettiin kaupunkiasunnolta mun kamat messiin ja lähettiin keskustaan bussilla. Käytiin vihdoin Starbucksilla, kun sitä oli suunniteltu joka päivä. Me luultiin, että siellä ois vielä tarjouksessa kolmen jälkeen frappucinot ja tietenkin tarjoushaukkoina odotettiin se puol tuntia että kello oli tarpeeks. Arvatkaa vaan oliko mikään tarjouksessa? Kassatäti vissiin osas kuitenkin kirjottaa Ainon nimen oikein siihen mukiin, tämä on jo kai historiallista? Iidaa ei osannu kirjottaa... Kierrettiin viereinen TK Maxx ja todettiin että vois lähtee kohti Eustonii ja käydä syömässä. Ihan ku ei ois just äsken vedetty tarpeeks kaloreita... Nandosiin piti kuitenkin päästä ja kyllä me kummatkin syötiin melkein koko annokset kanaa ja ranskiksii. Siitä olikin sitten kiva siirtyä maha pinkeenä kotimatkalle junaan.

Voisin ottaa mun ostoksista taas kuvia, tuli meinaan niin kivoja juttuja ostettua! Ehkä ehin ens viikolla!


Sinivalas!

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Spice up your life!

Eilen oli ehkä paras päivä ikinä. Päivä alkoi normaalisti, sain nukkua vähän pitempään kun oli perjantai. Tein päivän hommat (silitystä) ja sit lähettiin Camillen kanssa Liverpooliin. Tarkotus oli mennä hoitamaan vähän asioita ja sit katsastaa Olympiasoihdun matka läpi Liverpoolin. Sääkin oli mitä mainioin, aurinko paisto, mutta ei kuitenkaan ollu ku n+18 astetta. Juuri sopiva.

Sieltä se tulee...
No hoidettiin asiat ja mentiin kytikselle Philharmonicin konserttisalin eteenn. Tää paikka osottautui oikeen hyväks paikaks, koska päästiin ihan tien viereen katteleen. Siitä sit hetken päästä jolkottelikin sellanen setä soihdun kanssa. Aika nopeesti se meni ohi.

Ja sinne se menee!
Tän jälkeen siirryttiin vielä toiseen paikkaan katsomaan (siihen pommitetun kirkon eteen). Siinä olikin vähän enemmän porukkaa, mutta jotenkin säkällä päästiin seisomaan liikenteenjakajan reunalle. Ja kohta alkokin tulla soihtua edeltäviä poliiseja ja autoja. Ja sitten soihtu. Ja sitten syy miksi tämä päivä oli niin merkittävä. Soihdun perässä ajo bussi, jonka kyydissä oli muut soihdun kantajat (se vaihtuu aina tietyin välein) ja siellähän möllötti yksi lapsuuteni idoleista, Spice Girlseistä Mel C!!!! Hän oli siis yksi soihdun kantajista, Liverpoolista kun on lähtöisin. Tässä kohtaa 8-vuotias Iida sisälläni hyperventiloi ja varmaan pyörty. Ja ihan vähän panikoi myös tää 22-vuotias versiokin. Siis kuinka moni muu voi sanoa nähneensä lapsuutensa idolin noin läheltä? Eikä nyt takerruta siihen seikkaan, että tilanne oli ohi ehkä sekunnissa, kyllä sekin lasketaan. Aamulla aattelin että tän päivän suurin "muistan tämän vielä mummonakin"-hetki olis se soihtu, mutta ei todellakaan. Jotain vielä parempaa! Voin kertoo että oon oikeesti niin kikseissä tästä, että ette tajuukkaan.

Ai niin, se asia mikä käytiin hoitamassa ennen soihtua. Kävin varaamassa tatska-ajan. Ens viikon lauantaille. Oisin saanu jo aikasemmanki, mut oon siellä Lontoossa. Nyt tulee sellanen pieni tekstinpätkä tohon käsivarteen kyynärtaipeen yläpuolelle. Näätte sit mitä siinä lukee. Toivottavasti iskä ei oo liian kovin vihanen, tuhon tiellähän tässä jo ollaan. Eikai yksi lisää muuta lopputulosta mihinkään? Ja oletan että mulla on vielä koti odottamassa tämänkin jälkeen.

Tällästä tänään. Mitäs sinne kuuluu? Taitaa olla ylppärijuhlat menossa aika monessa paikassa?