maanantai 16. heinäkuuta 2012

Vinkkejä uusille au paireille

Kommentti-boksissa oli muutama kysymys au pairiksi lähtemisestä ja aattelin kirjotella tälläsen yleis-postauksen siitä miten asiat mun kohdalla meni. Nää on siis vain mun omia kokemuksia ja vähän kavereittenkin.


Au pairiksi voi lähteä järjestön/yrityksen avulla tai voi etsiä itse perhensä. Mä käytin aupairworld-nimistä sivustoa. Sinne siis luodaan profiili ja kone etsii sun kriteerejä parhaiten vastaavat perheet. Sen jälkeen tutkit profiileja ja otat yhteyttä niihin joista oot eniten kiinnostunu. Mun kokemuksen mukaan perheet ottaa ennemminki yhteyttä suhun. Mulle tais tulla ekan päivän aikana jo kymmenisen yhteydenottoa. Ja löysin muuten ite Jon ilmotuksen ja otin yhteyttä. Jo kertoikin että tykkäs siitä että olin oma-aloitteinen. Lopulta kaikista perheistä valitsin kolme parhaimmalta vaikuttavaa ja aloin sähköpostin vaihtoon. Sähköpostit olikin sitten aikalailla perus-työhakemuksia, näissä kannattaa vaan kertoa itsestään mahdollisimman paljon. Lisäks ne saa yleensä olla paljon vapaamuotoisempia ku normaalisti. Kannattaa myös mainita suoraan jos on jotain "vaatimuksia", allergioita, pääsykokeisiin lähtemistä yms., koska ne voi olla sellasia deal-breakereitä, mä en esim. ois voinu mennä koiraperheeseen. Eikä oo kiva tuhlata kenenkään aikaa sellaseen. Ei myöskään kannata sanoa että osaa esim kokata hyvin jos ei osaa. Siitä jää kyllä kiinni aika nopeesti, ja lopulta voi joutua lähtemään perheestä (tositarina). Mieluummin sanoo suoraan, että kokkaus ei oo tuttua, mutta reseptien/opastuksen avulla pärjää kyllä (jos ei pärjää, niin sit ei kannata lähtee ollenkaan...). Kannattaa ehdottomasti jutella myös perheen edellisen au pairin kanssa jos siihen vain on mahdollisuus. Hän osaa kuitenkin kertoa rehellisesti perheestä ja lapsista ja siitä mitä työhön oikeesti kuuluu. Mun mielestä kannattaa mieluummin kysyä liikaa ku liian vähän.


Jotkut perheet haluaa tavata tai pitää vähintäänkin puhelinhaastattelun ennen varsinaista "palkkausta". Mun tapauksessa oli tapaaminen Suomessa, kun Pasi oli täällä työmatkalla. Jos ja kun haastattelu tapahtuu englanniksi, niin kannattaa vähän miettiä etukäteen mitä sanoo. Siinä tilanteessä jännittää muutenkin ja sanat saattaa sit unohtua. Voi vähän miettiä miten kertoo itsestään englanniksi jne. Kannattaa myös kysellä vähän mitä sopimukseen kuuluu. Maksaako perhe esim. metro/bussikortin, onko auto käytössäsi, saatko kuntosalikortin, minkälainen huone löytyy, tarvitseeko tehdä paljon babysittausta? Mun mielestä on tärkeetä löytää sellanen perhe ja paikka asua, jossa viihtyy (tai siinä vaiheessa voi kuvitella viihtyvänsä), koska se on ensisijaista homman toimimisen kannalta. Ei kukaan halua asua vieraassa maassa jos ei asuinolot tai työaika ole kohdallaan. Taas tositarina. Yhdellä yksinhuoltajaäidillä oli vuoden aikana neljä eri au pairia. Kukaan ei jaksanut työtä pitkään, koska työtunteja oli palkkaan verrattuna paljon, eikä ikinä tiennyt milloin on vapaata. Täytyy löytyä aikaa omille jutuille ja kavereillekin, että jaksaa tehdä töitä.


Sitten kun sopimus on tehty, voi alkaa hoitaa käytännön asioita. Pitää varata lennot, ostaa matkalaukkua yms. Kantsii myös kysellä perheeltä tai edelliseltä au pairilta minkälaisia varusteita tarvii, tarviiko esim, kumppareita. Tää riippuu paljon siitä kuinka paljon pitää viettää aikaa ulkona. Kantsii myös miettiä vakuutuksia ja sellasia. EU maissahan saa lääkäripalveluita ilmaseks jos on kansainvälinen kelakortti.

Paikanpäällä sitten kantsii mahdollisimman pian selvittää löytyykö toisia au paireja lähistöltä. Englannissa toimii nettisivusto Au pairs in the UK mitä kautta voi löytää oman alueen au paireja, niiltä löytyy myös Facebook sivut. Tätä kautta mä löysin Camillen, tai Camille löysi mut. Me itseasiassa sovittiin sokkotreffit ja ystävystyttiin. Sitten kun niitä kavereita mahdollisesti on, voi käydä porukalla selvittämässä mahdollisia bussi/metro/rail pass-kortteja ja muutenkin tutustua alueeseen. Sellaset asiat on vaan kivempia porukassa. Eikä tarvii olla ainoona ulkomaalasena joka ei ymmärrä mitä se aseman setä oikeen selittää..

Työhön kannattaa suhtautua niinkuin mihin tahansa muuhunkin työhön eli hoitaa se kunnolla. Jos perhe ei ole tyytyväinen, saattaa sulla olla lähtö kotiin pienelläkin varotusajalla. Eli silloin kun sun tehtäväs on olla lasten kanssa, niin sit kans oot etkä esim. facebookkaa. Vapaa-ajalla saat sit hoitaa omia juttujas. Jos tykkäät omasta rauhastas, kannattaa se tehdä selväks heti alusta. Lapsille pitää selittää, että tämä on au pairin huone eikä tänne saa tulla ilman lupaa. Meillä oli Erikan kanssa sopimus että jos asiaa oli iltasin tai viikonloppusin niin sai kyllä tulla kysymään, mutta piti koputtaa ensin. Se toimi meillä hyvin eikä ikinä tuntunu siltä etten saanu olla rauhassa vapaa-aikanani. Tietenkin kun periaatteessa asuu työpaikallaan, joskus työ ja vapaa-aika menee sekasin, mutta se vähän kuuluukiin au paireiluun. Sä oot kuitenkin sen perheen jäsen ja sitä kautta tekemisissä myös vapaa-ajalla.


Vapaa-ajalla kannattaakin sitten tehdä niin paljon ku jaksaa. Se on kuitenkin yleensä ainutkertainen mahdollisuus asua ulkomailla. Itse osaan kertoa vinkkejä vain Briteistä, mutta näitähän voi soveltaa. Briteissä kannattaa tehdä viikonloppureissuja muihin kaupunkeihin. Kannattaa kiertää Liverpool, Manchester, Lontoo, Brighton, Edinburgh, mitä näitä nyt on. Riippuen tietty siitä missä päin asuu. Englannista saa myös aika halpoja lentoja eli jos saa pitemmän loman eikä halua mennä Suomeen, voi lähteä muualle reissuun. Englanissa myös järjestetään tosi paljon kaikkia yleisötapahtumia/näyttelyitä yms, jotka kantsii checkaa.

Mä voisin kai tähän loppuun kertoa kuinka olen kasvanut ihmisenä niin paljon tän vuoden aikana ja oppinut itsestäni niin paljon. En taida tehdä sitä. Kivaa mulla on joka tapauksessa ollut, oon oppinu paljon (ihan yleensä) ja oon saanu monta uutta ystävää. Täytyy vaan toivoa että pysytään yhteyksissä niinkun on suunniteltu.


Kotiinpaluusta vielä sen verran, että kaikki meni hyvin. Sain kaikki tavarat tungettua kahteen matkalaukkuun 18+24kg. Eikä ees tarvinnu maksaa kentällä extra-laukusta! Niillä oli joku systeemi rikki niin en pystyny maksaan. I can live with that, thank you very much! Nyt on jo yksi laukku purettukin ja toinenkin melkein. Sitä laatikkoa mä odotan viekä saapuvaksi. Mun huone tursuaa tavarasta, täytyy varmaan lähtee kirpparille kärräämään näitä kaikkia... Sain perheeltä vielä tosi kivan läksärilahjan, Cath Kidstonin ompelukirjan ja Jenny Dunlopin Liverpool printin. Eikä muuten pysytty sivistyneesti West Kirbyssä vikana iltana, vaan päädyttiin kreisi bailaamaan Liveriin... Mun oikee korva ei oo vieläkään täysin toipunu siitä musiikista, mutta tanssin kuin raivotautinen! Oli hauskaa!


Tämä blogi jää vielä julkiseksi, ehkä tästä on jollekin iloa tai hyötyä. Kommentteja voi edelleen laittaa ja koitan vastatakin niihin. Ja jos nyt jokin jää mieltä askarruttamaan au pairin elämästä niin kysykää ihmeessä!

Kiitti moi,

Iida.

torstai 12. heinäkuuta 2012

Kakku-päivä

Tänään oon viettäny viimestä "West Kirby"-päivää. Käyny kävelyllä, kahvilla ja ottanu kuvia. Pääsin käymään kesäjuhlissa (töissä tosin) ja pakkasin. 

Kotiovi

Pakkailut on nyt siinä vaiheessa, että yksi laatikollinen tavaraa lähti tänään kohti Suomea, ja loput kamat on enemmän tai vähemmän matkalaukuissa. Laatikossa meni noin 11kg vaatetta, kenkää ja muuta vastaavaa. Iiiiso laatikko ja makso 33euroo lähettää täältä. Eli halvempi se on ku ottaa koneeseen. Oisin joutunu ostaan uuden matkalaukunkin. Eli DHLn huomaan jätin laatikkoni, toivotaan että se pääsee perille. Tuntemattomasta syystä mulla on soinu koko päivän päässä "lasken matkaan leijan kauneimman, se saa lentää tuulien teitä", mutta vaan paketti leijan tilalla. Seriously. Olen myös katsonut aika tehokkaasti Greyn Anatomiaa josta on tarttunut seriously. Miks kaikki tollaset jää mun päähän, mutta ei sellaset asiat jotka haluaisin? Niinku esim. tää aksentti?


Päivällä käytiin Camillen kanssa siis vähän käppäilemässä ja sit kahvilla. Syötiin ihan sika hyvää mustikkakakkua! Se oli taivaallista! Vähän ku mustikkamuffarii ja sit vaniljatuorejuusto-kuorrute. Omnom.. Ja chai-latte. Saakohan niitä Suomestakin jo kahviloista? En oo kauheesti päässy perehtymään, mutta toivottavasti saa. Piti laittaa kuva Camillen kaakaosta koska a. siinä on esimerkillinen kaakao, tolta niitten pitäis aina näyttää (vaahtokarkit ei mahtunu lasiin, ne on lautasella odottamassa vuoroaan, älkää huoliko) ja b. koska sain paparazzioitua kuvaan meijän kylän papan! Se on siis papparainen joka aina käppäilee täällä kylällä, ja sillä on aina toi sama hattu. Ja kävelykeppi. Erika jopa ties sen nimen, mutten muista sitä.


Illaksi mut oli värvätty auttamaan Annan kesäjuhlissa. Oon siis käyny aina välillä vahtimassa Annaa (joka on muuten sellanen enkelilapsi että...) ja nyt pääsin sit juhliinkin. Anna oli kutsunu luokkakaverinsa kylään periaatteella "let's run around like crazy and eat cake!". No konsepti oli aika toimiva ja kaikilla tuntu olevan kivaa. Annalla on ehkä hienoin takapiha ikinä. Sieltä löytyy puumaja(!!), keinut, trampoliini, lampi, vesiputous, mitä näitä nyt on. Mä vähän paimensin kakaroita ja söin palan kakkua (toinen pala tänään!). Ja mulle maksetiin tästä kakskymppiä. Score. Saatiin Erikan kanssa vielä kyyti kotiin Janelta ja päästiin avoauton kyytiin. Harmittelinkin siinä, kuinka Suomessa ei oikein tee mitään avoautolla. 



Otin vielä kuvat mun neulomuksista. Tein siis vauvalle neuletakin ja sit virkkasin tossut ja peiton. Vähän jäi vielä kaivelemaan converse-tossujen ohje, täytyy ehkä tehä Suomessa ja lähettää tänne. Täytyyhän babyllä jotain katu-uskottavuutta olla! Lisäks ompelin siskoksille tollaset puput jämäkankaista.


Huomenna ois vielä vähän aikaa tehdä jotain, en tiedä vielä mitä, ja sit illalla partyyy! Sabilla oli synttärit eilen niin meillä onkin tupla-bileet! On läksärit ja synttärit. Mennään intialaiseen (siihen mihin saa viedä omat juomat) ja sitten johonkin West Kirbyn lukuisista baareista. En tiedä ehdinkö enää tulla bloggaileen, mutta joitan jotkut hyvästit tulla heittämään. Iida Englannissa nimittäin sulkee sivunsa sit ku palaan Suomeen. Tai saatan jättää tän kyl näkyviin hetkeks, katotaan nyt.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

I miss you

Asioita joita tulen kaipaamaan Englannista:

-tuna pasta bake
-meri


-beans on toast
-jutustelua koululla



-aqua aerobics
-naapureita, ainakin muutamaa


-halpoja junia
-Wetherspoonia


-telkkariohjelmia
-yleisötapahtumia/kulttuuri juttuja




-kavereita
-rantaa


-zumbaa
-zumban jälkeisiä lounaita


-Erikaa
-Liverpoolia



-kaakaota jossa on pieniä vaahtokarkkeja
-maisemia


-suuria kaupunkeja
-meidän pientä kylää


-Scousea
-KitKat paloja


-shoppailumahdollisuuksia
-britti-aksenttia


-vihreyttä
-Aero bubbles-suklaata


-halpaa Body Shoppia
-Volvic omenamehu-vettä


-joka päiväisiä jälkkäreitä
-Lontoota


-auringonlaskuja
-attitudea


 -historiaa, kaikialla ja kaikessa
-Starbucksia, erityisesti Chai lattea


-englanniksi puhumista



-Walesin näkemistä ikkunasta
-Marina Lakea



-mun huonetta
-Hole in the Wall-kahvilaa


Bonuksena jotain mitä löyty Ainon flatin seinältä. Mulla on ihan sama hiustyyli nytkin, vähän on väri vaan tummentunu. Ymmärtänette myös kaksos-vertaukset...