14,5

14,5 astetta piti olla sisälämpötila että oli Jon mielestä liian kylmä ja laitettiin lämmitys päälle. 14,5. Nyt on vähän parempi kun patterit hohkaa (ja mä liimaudun niihin kiinni, ne on niiiin lämpösiä!), mutta ei täällä vieläkään ole tarpeeksi lämmin ainakaan mun mielestä. Vähän nurinkurista kun aattelen että enää muutama päivä niin pääsen Suomeen lämmittelemään...

Sairaskertomus jatkuu. Kipu on nyt hieman pahentunut nilkassa ja kävinkin näyttämässä sitä naapurintädille Janelle ku hän on fysioterapeutti. No nivelsiteet on venyneet ihan kunnolla ja nilkka on ihan turvoksissa. Sain vähän hoito-ohjeita, jumppausta, kylmää ja paracetamolia. Jane sano että voi mennä kuusikin viikkoa ennen ku on jalka kunnossa ja sen jälkeenkin se voi venähtää helposti uudestaan. Great. Ei kai tässä voi muuta ku yrittää parannella sitä pikkuhiljaa.

Maanantaina oli mun synttärit! JEI! Sain lahjaksi muutaman neulontakirjan, sellasia missä on ohjeita nallejen tekoon. Ja sit sellasen ristipistopaketin, sitä en ookkaan tehny vuosiin. Erika oli ostanu mulle kortin ihan omilla rahoillaan (olen otettu tästä ku se on niin tarkka sen säästöistä!) ja kirjottanu sinne suomeks hyvää syndymä päivää isolle siskolle. Se oli niin söpöä ettei pienet kirjotusvirheet paljo haitannu. Sennin synttärit on tosiaan huomenna, niin pidettiin sit yhteiset synttäripirskeet. Leivottiin kakku ja kutsuttiin muita au paireja kylään. Valitettavasti vain yksi pääsi paikalle, mutta oli silti kivaa. Senni toi mukanaan hoitolapsensa Ishbelin joka tykkäs musta niin paljon että halus istuu kokoajan mun sylissä. En oo tottunu niin pieniin lapsiin niin oli vähän outoo eka, mut kyllä me pärjättiin.

Muistatteko ku sanoin että täällä oli maailmanloppu ilma? No en vielä sillon tiennyt mitään. Nyt ollaan lähempänä maailmanloppua. Ilma muuttuu sekunnissa auringonpaisteesta vaakatasossa tulevaan tuuleen ja sateeseen. Parhaimmillaan kaikkea tätä yhtä aikaa niin että näkyy nätti sateenkaari merellä. Eli jälleen on palattu normaaliin säärintamalla.

Näin meillä täällä, kahen päivän päästä Suomeen!

Suomi V England

Eli täällä nyt hetken asuneena oon huomannu joitain "pieniä" eroja suomalaiseen elämään. Ja muutamia ihan vaan outouksia...

Roskikset
Näillä on täällä samanlaiset roskapöntöt ku Suomessa. Ne sellaset missä lukee SULO. Mun piti ihan googlettaa et onks se ihan suomalainen yhtiö, mut ei oo se on saksalainen. Anyways, aina kun on roskispäivä ne törpöt raahataan tohon kadunvarteen, josta sit roskisauto käy ne tyhjäämässä. Täällä on 3 roskista: litter/roskat, kierrätys ja puutarhajäte. Kierrätykseen menee lasi, pahvi ja muovipullot yms. Kaikki siis samaan. Nää ei kierrätä esim. mehutölkkejä ollenkaan.

Ruoka
No tästä vois sanoo vaikka mitä ja miten paljon... Aamupala on ihan perus, mutta lounas... Kouluun tehdään siis eväät, voileipä ja jugurtti tai joku hedelmä. Verratkaapas suomalaiseen koululounaaseen. En ymmärrä miten noi muksut pysyy pystyssä tolla ruualla. Eikä Erika oo ees hirveen nälkänen ku tullaan kotiin koulusta. Iltaruokakin on aika sama ku Suomessa, perus kotiruokaa. Mutta täällä tarjotaan aina keitettyjä vihanneksia ruuan kanssa. Aina. Kerran on kai ollu salaattia, mut muuten aina keitettyä. Kaipaan tuoreita vihanneksia. Ja perunat tarjotaan aina muussattuna, paitsi kun Pasi kokkaa, mut se onki suomalainen. Olen myös valaistunut teen juonnin suhteen. Mä tajusin miks täällä juodaan sitä niin paljon. Se lämmittää! Ku ei osata hoitaa eristystä kuntoon, täytyy kittaa kuumaa teetä että pysytään sulana. Tai sen takia mä ainakin juon sitä.. Täällä on myös yllättävän suppea teevalikoima kaupoissa. Ihan vaan muutamaa eri makua. Teen luvatussa maassa! Astiat pestään sellasella pöytärätillä, eikä niitä huuhdella ollenkaan. Meillä tosin on ihan tiskiharjakin, jälleen suomalaisen Pasin ansiosta.

Pukeutuminen
Englantilaiset ei vaan osaa pukeutua sään mukaisesti. Eräänä päivänä kun oltiin puistossa siellä oli pariskunta. Miehellä oli sortsit ja t-paita, naisella uggit ja toppaliivi. Kun haen Erikan koulusta siellä näkee kans aika mielenkiintosia yhdistelmiä esim. talvitakki ja sandaalit. Sillon ku oltiin Liverissä, harvalla siellä oli takkia päällä. Sataa vettä ja ihmiset värjöttelee. Kantsisko laittaa takki päälle nii ei oo niin kylmä?? Erikan koulupuku koostuu hameesta tai mekosta, kauluspaidasta, solmiosta ja neuletakista. Ja valkoset nilkkasukat tai harmaat sukkikset. Eli Erika painaa tuolla paljain säärin ku mä kääriydyn takkiin ja kaulahuiviin ja silti palelen ulkona. En tiiä miten sit talvella käy, kuinka kylmä täällä nyt sit oikeesti on, mutta en usko että nää harrastaa esim. ulkohousuja. Koulusta vielä sen verran, että jälki-istuntoa voi saada mm. siitä että on kynsilakkaa tai koruja. Baarissa käydessä päivittelin Carmenille kuinka paikalliset naiset näyttää ihan naurettavilta. Niillä on hullut meikit, irtoripset, feikkirusketus, maailman lyhyimmät ja kireimmät mekot ja hillittömän korkeet korkkarit. Ja me oltiin vaan pubissa, ei missään dintsdints-tanssipaikassa. Carmen kerto että sille oli joskus sanottu että ulkomaalaiset tunnistaa baarissa ihan jo pukeutumisen perusteella. Uskon.

Mainokset
No tää ei nyt vasinaisesti eroa mitenkään Suomesta tai oo outoa, mutta täällä näkyy telkkarissa samoja mainoksia ku Suomessa. Esim. yks Pampers mainos se vaan on tietty englanniks. Ja Rexona on täällä nimeltään Sure. Telkarissa on paljon pikavippi mainoksia, lakitoimistojen mainoksia (jos oot esim. ollu onnettomuudessa niin ne auttaa sua saamaan korvauksia) ja erilaisia "lahjoita punta viikossa koirille/afrikan nälkäänäkeville lapsille".

Liikenne
Nopeusrajoitukset näytetään täällä maileissa, eli en tiiä minkälaiset ne on. Mutta olettaisin että ne on suuremmat ku Suomessa yleensä. Motarilla tais olla rajoitus 130km/h mikä ei nyt oo mitenkään paljon, mutta sit asuinalueella missä Suomessa olis rajoitus 30 täällä ajetaan reilusti kovempaa. Eikä missään oikein oo suojateitä. Keskustassa taitaa olla muutama, mutta koulumatkan varrella ei yhtään. Tien yli mennään ku on sopiva väli. Kadut on aika kapeita ja täällä parkkeerataan kadun varteen. Vain noissa rannassa olevissa ökytaloissa on sen verran tilaa pihalla että siihen mahtuu auto. Ja täällähän saa parkkeerata vapaasti sille puolelle tietä kun haluaa. Parkkeeraus aihauttaa sen että täytyy aina väistää vastaantulevia autoja jos sun puolella ollaan parkissa, koska tiellä ei todellakaan oo tilaa enää kahdelle muulle autolle. Enkä vieläkään osaa kattoo tietä ylittäessä oikeeseen suuntaan, paitsi sillon ku tiessä lukee "look right/left". Eli aina tietä ylittäessä kattelen vauhkosti joka suuntaan ennen ku uskallan ylittää.

Kieli
Täällä osa ihmisistä puhuu vähän scouse- aksentilla. Se on siis Liverpoolin aksentti. En nyt ihan hirveesti osaa siitä kertoo, mutta ainakin meillä kotona sanotaan sanan lopussa olevat geet koona esim. sewing/ompelu sanotaan sewink. Ja se koo vielä sanotaan oikein painokkaasti. Mullekin on jo jotain sanontoja/sanoja tarttunu puheeseen, lähinnä niitä mitä Jo ja Erika hokee koko ajan. Kohteliaisuudesta löytyy eroja Suomeen verrattuna. Täällä ollaan ihan liianki kohteliaita! Jos Suomessa en kuule mitä toinen sanoo, voin sanoa "Mitä?" ja se on ihan ookoo. Täällä vastaavassa tilanteessa pitää sanoa "Pardon?" tai "I'm sorry, I didn't catch that." Ja joka väliin pitää muistaa sanoa thank youut ja pleaset. Kaikki naapureista kassantäteihin kutsuu mua joko "love" tai "darling" nimellä. Joskus kaupassa pidin jonossa paikkaa yhelle naiselle ja se kiitti sanomalla "Ta love!" (Oli muuten sillon britein olo ikinä!) Mutta siis pointti oli se että mun makuun aivan liian tuttavallista. Ei sitä aina jaksa höpötellä kassatädin kanssa. Tuntuu muutenki vähän pinnalliselta eikai sitä tätiäkään voi kiinnostaa jokaisen asiakkaan jutut?

No tälläsiä mä oon huomannu tähän mennessä. Sanoisin että elämä Englannissa eroaa elämästä Suomessa aikalailla ;)

Viime päivien high lighteja

Helou, mitä kuuluu ihmiset? Mä oon käyny Mansessa (siellä oikeassa Mansessa!), vammautunut vähän, pettyny valomiekkaan ja ostanu näkkäriä.

Eli viime lauantaina lähettiin Pasin, Jon ja Ivetan kanssa käymään Manchesterissa. Erika oli kaverinsa mökillä Angleseyn-saarella Walesissa koko viikonlopun. Koko päivän sato enemmän tai vähemmän vettä, joten Manse oli aika ruma paikka... Harmaa, tiilinen ja märkä. Mutta siellä oli jättimäinen ostoskeskus, jossa sit hengattiin Ivetan kanssa aikalailla koko aika. Ja käytiin lounaalla ihan törkeen hyvässä bagel-paikassa. Eli ei nyt ihan hirveen tutuks tullu Manchester, joku toinen kerta paremmalla onnella. Kotimatkalla käytiin Liverpoolin Ikeassa hakemassa Jolle kangasta ja sieltä ostin näkkäriä. En muista millon oisin viimeks syöny ihan näkkärinäkkäriä (varmaan yläasteella lämpimän ruuan sijaan...), mutta nyt teki mieli. Näkkäri juustolla<3 Harmi ettei niillä ollu Daim-kakkua, sitäkin ois tehny mieli.

Sunnutaina kulkee tästä lähtien nimellä "Worst day ever". Mul oli vähä tylsää niin päätin lähteä Liveriin palloilemaan. Pääsin juna-asemalle jossa kerrottiin että junat ei kulje tänään, mutta tosta lähtee kohta bussi. No kiva kiva, kai mä sit voin mennä bussillaki. Odottelin sitä bussia siinä puolituntia ja kun se vihdon saapui, pääsin yläkertaan istuun! Tunnin matka meni mukavasti maaseudun maisemia kattellessa ja iPodia kuunnellessa. Ei se kuitenkaan niin kivaa ollu että haluaisin tehdä sen uudestaan... No sitten päästäänkin vammautumiseen. Nousin bussista ja lähdin kävelemään. Olin ylittämässä katua enkä huomannu kuinka korkee pudotus oli kivetyksen ja kadun välissä. No väänsin sitten siinä nilkkani ihan kunnolla, kuulu oikein rusahduskin. En sentään kaatunu, mutta klinkkasin ku mikäkin Quasimodo kadun yli ja kadun reunaan istumaan(mä oon nauranu tälle näylle jälkeenpäin aika paljon, sillon ei naurattanu). Sattu niin paljon että tuli ihan kyyneleet silmiin ja muutama kotimainen kirosana. Sellanen vanhempi pariskunta käveli mun takana ja tuli siihen sit kyselemään että oonko kunnossa. Sanoin että kyllä sattuu, mutta eiköhän se tästä kiitos vaan ku kysyitte. Ne oli tosi söppäniä. Anyways, hetken siinä istuin ja tunnustelin jalkaa, kestääkö sillä kävellä yms. Mietin myös että mitä jos en pysty kävelemään, mihin mä alan soittamaan? Tässä vaiheessa mulla ei ollu edes aavistusta missä mä olin sillä hetkellä, olin vaan lähteny bussista sit ku kaikki muutkin lähti ja näytti suht tutulta. Ois ollu hieman vaikeeta soittaa ketään hakemaan. Pääsin kuitenki ylös ja oli vissiin sen verran adrenaliinia veressä ettei paljo ees sattunu ku kävelin. Klinkkasin vaan vähän. Jaksoin hetken jopa kävellä Liverpoolissa (jälkikäteen ei ehkä viisain veto), mutta sit alko sataa ja olin ihan itku kurkussa et haluun kotiin nyt heti. Lähin ettiin bussipysäkkiä ja joku kiva junayhtiö-setä neuvo tietä. Mä näin ku mun bussi oli tulossa pysäkille, mutta sattuneesta syystä en voinut juosta niin että olisin ehtiny siihen. Onneks niitä kulki sit vartin välein. Bussissa istuessa kun rauhotuin, nilkkaa alko särkeä vielä lisää. Lopulta matka bussilta kotiin oli ehkä helvetillisintä mitä oon ikinä kokenu. Kotona tutkin nilkkaa ja se oli vähän turvoksissa eikä oikeen pystyny liikuttaan tai laittaan painoa. Nappasin särkylääkkeen ja pidin kohollaan. Aattelin että jos ei oo huomenna parempi nii meen sit lääkäriin. Jo anto mulle sellasen tukisiteen, mikä helpotti kävelyä. Maantaina tuntu jo paremmalta ja tiistaina pysty jo pyörittään nilkkaa normaalisti, rappusia alas tullessa vaan vähän vihlasee vieläkin. Mutta selvisin hengissä. Eli äiti älä panikoi, lapsesi on vielä suhteellisen ehjä. Tällästä yksityiskohtaista sairaskertomusta tällä kertaa, var så god!

Ensi lauantaina mennään museo kierrokselle Liverpooliin. Carmenin 14(!) kaveria tulee käymään niin mennään niiden kanssa museoihin ja sit illalla syömään. Kaverit ei kuulemma hirveesti puhu englantia ja mun espanja rajottuu siihen una servieza, gracias-tasolle että voi olla mielenkiintoinen päivä! Ens viikolla on sit mun synttärit (JEE!) ja Sennin synttärit niin pidetään pienet kestit täälllä meillä. Meinattiin leipoa ihan kakkukin. Ja sitten perjantaina mä tuunki jo Suomeen.

iPhonen valomiekka oli ihan surkee, onneks latasin myös sellasen Water? pelin mikä on tosi koukuttava. Ja parempi ku Angry Birds, koska siina voi ohittaa sellaset tasot mitä ei osaa. Erika on myös löytänyt iPhonen hienoudet, se kuvas ittestään aika monta videota tossa yks päivä...

Loppuun vielä polttava kysymys: Mitä ostaa synttärilahjaksi 8v tytölle?!?! Mä oon ihan clueless eli ideoita tänne päin kiitos!

Kävin sitten kirkossa...

Erikalla oli eilen koulussa Harvest Festival. No aateltiin Ivetan kanssa että mennään kattomaan ku lapset laulaa jne. Tilaisuus pidettiin kirkossa joka on siinä koulun vieressä, en silti aatellu että se on mikään kirkkotilaisuus. Olin väärässä. Siellä me istuttiin kirkossa ja veisattiin jotain kiitoslaulua jumalalle sadonkorjuun antimista. Ja pappi kehotti kiittämään kaikesta jumalaa. Siis ihan kaikesta, se luetteli erikseen perunat, porkkanat, kukkakaalit you name it. Jotain hyvääkin oli, siellä laulettiin Harverst Samba-niminen laulu. Taustalla oli sellanen tosi cheesy, kasari rumpukone-basso-piano-kasettinauha. Ihan teki mieli alkaa tanssia sambaa...:) Kirkko oli kuitenkin ihan kivannäkönen sisältä ja papeilla oli samanlaiset "pannat" kaulassa ku äitilläki on. Eriväriset paidat vaan, tälläkertaa vaaleensiniset.

Tässä on hieno iPhonella otettu kuva kirkosta. Tosi selkeä ja silleen, mut en kehdannu ottaa kuvia oikeella kameralla niin piti salakuvata. Vasemmassa reunassa kuitenkin father John ja naispuoleinen kollega.

Tänään on taas sellanen maailmanloppuilma että... Mutta pääsinpähän käyttämään goretex takkia ekan kerran, en ihan turhaan ottanu sitä mukaan! Aloin laskemaan takin ikää, se ostettiin Tukholmasta mun riparikesänä -04 eli 7 vuotta. Hyvin on kestänyt kaikki nämä vuodet.
Lauantaina mennään Manchesteriin (jee!) ja nyt alan leikkiin mun uudella valomiekalla jonka latasin puhelimeen. iPhone <3
Vi ses!