Viime päivien high lighteja

Helou, mitä kuuluu ihmiset? Mä oon käyny Mansessa (siellä oikeassa Mansessa!), vammautunut vähän, pettyny valomiekkaan ja ostanu näkkäriä.

Eli viime lauantaina lähettiin Pasin, Jon ja Ivetan kanssa käymään Manchesterissa. Erika oli kaverinsa mökillä Angleseyn-saarella Walesissa koko viikonlopun. Koko päivän sato enemmän tai vähemmän vettä, joten Manse oli aika ruma paikka... Harmaa, tiilinen ja märkä. Mutta siellä oli jättimäinen ostoskeskus, jossa sit hengattiin Ivetan kanssa aikalailla koko aika. Ja käytiin lounaalla ihan törkeen hyvässä bagel-paikassa. Eli ei nyt ihan hirveen tutuks tullu Manchester, joku toinen kerta paremmalla onnella. Kotimatkalla käytiin Liverpoolin Ikeassa hakemassa Jolle kangasta ja sieltä ostin näkkäriä. En muista millon oisin viimeks syöny ihan näkkärinäkkäriä (varmaan yläasteella lämpimän ruuan sijaan...), mutta nyt teki mieli. Näkkäri juustolla<3 Harmi ettei niillä ollu Daim-kakkua, sitäkin ois tehny mieli.

Sunnutaina kulkee tästä lähtien nimellä "Worst day ever". Mul oli vähä tylsää niin päätin lähteä Liveriin palloilemaan. Pääsin juna-asemalle jossa kerrottiin että junat ei kulje tänään, mutta tosta lähtee kohta bussi. No kiva kiva, kai mä sit voin mennä bussillaki. Odottelin sitä bussia siinä puolituntia ja kun se vihdon saapui, pääsin yläkertaan istuun! Tunnin matka meni mukavasti maaseudun maisemia kattellessa ja iPodia kuunnellessa. Ei se kuitenkaan niin kivaa ollu että haluaisin tehdä sen uudestaan... No sitten päästäänkin vammautumiseen. Nousin bussista ja lähdin kävelemään. Olin ylittämässä katua enkä huomannu kuinka korkee pudotus oli kivetyksen ja kadun välissä. No väänsin sitten siinä nilkkani ihan kunnolla, kuulu oikein rusahduskin. En sentään kaatunu, mutta klinkkasin ku mikäkin Quasimodo kadun yli ja kadun reunaan istumaan(mä oon nauranu tälle näylle jälkeenpäin aika paljon, sillon ei naurattanu). Sattu niin paljon että tuli ihan kyyneleet silmiin ja muutama kotimainen kirosana. Sellanen vanhempi pariskunta käveli mun takana ja tuli siihen sit kyselemään että oonko kunnossa. Sanoin että kyllä sattuu, mutta eiköhän se tästä kiitos vaan ku kysyitte. Ne oli tosi söppäniä. Anyways, hetken siinä istuin ja tunnustelin jalkaa, kestääkö sillä kävellä yms. Mietin myös että mitä jos en pysty kävelemään, mihin mä alan soittamaan? Tässä vaiheessa mulla ei ollu edes aavistusta missä mä olin sillä hetkellä, olin vaan lähteny bussista sit ku kaikki muutkin lähti ja näytti suht tutulta. Ois ollu hieman vaikeeta soittaa ketään hakemaan. Pääsin kuitenki ylös ja oli vissiin sen verran adrenaliinia veressä ettei paljo ees sattunu ku kävelin. Klinkkasin vaan vähän. Jaksoin hetken jopa kävellä Liverpoolissa (jälkikäteen ei ehkä viisain veto), mutta sit alko sataa ja olin ihan itku kurkussa et haluun kotiin nyt heti. Lähin ettiin bussipysäkkiä ja joku kiva junayhtiö-setä neuvo tietä. Mä näin ku mun bussi oli tulossa pysäkille, mutta sattuneesta syystä en voinut juosta niin että olisin ehtiny siihen. Onneks niitä kulki sit vartin välein. Bussissa istuessa kun rauhotuin, nilkkaa alko särkeä vielä lisää. Lopulta matka bussilta kotiin oli ehkä helvetillisintä mitä oon ikinä kokenu. Kotona tutkin nilkkaa ja se oli vähän turvoksissa eikä oikeen pystyny liikuttaan tai laittaan painoa. Nappasin särkylääkkeen ja pidin kohollaan. Aattelin että jos ei oo huomenna parempi nii meen sit lääkäriin. Jo anto mulle sellasen tukisiteen, mikä helpotti kävelyä. Maantaina tuntu jo paremmalta ja tiistaina pysty jo pyörittään nilkkaa normaalisti, rappusia alas tullessa vaan vähän vihlasee vieläkin. Mutta selvisin hengissä. Eli äiti älä panikoi, lapsesi on vielä suhteellisen ehjä. Tällästä yksityiskohtaista sairaskertomusta tällä kertaa, var så god!

Ensi lauantaina mennään museo kierrokselle Liverpooliin. Carmenin 14(!) kaveria tulee käymään niin mennään niiden kanssa museoihin ja sit illalla syömään. Kaverit ei kuulemma hirveesti puhu englantia ja mun espanja rajottuu siihen una servieza, gracias-tasolle että voi olla mielenkiintoinen päivä! Ens viikolla on sit mun synttärit (JEE!) ja Sennin synttärit niin pidetään pienet kestit täälllä meillä. Meinattiin leipoa ihan kakkukin. Ja sitten perjantaina mä tuunki jo Suomeen.

iPhonen valomiekka oli ihan surkee, onneks latasin myös sellasen Water? pelin mikä on tosi koukuttava. Ja parempi ku Angry Birds, koska siina voi ohittaa sellaset tasot mitä ei osaa. Erika on myös löytänyt iPhonen hienoudet, se kuvas ittestään aika monta videota tossa yks päivä...

Loppuun vielä polttava kysymys: Mitä ostaa synttärilahjaksi 8v tytölle?!?! Mä oon ihan clueless eli ideoita tänne päin kiitos!