Vinkkejä uusille au paireille

Kommentti-boksissa oli muutama kysymys au pairiksi lähtemisestä ja aattelin kirjotella tälläsen yleis-postauksen siitä miten asiat mun kohdalla meni. Nää on siis vain mun omia kokemuksia ja vähän kavereittenkin.

Au pairiksi voi lähteä järjestön/yrityksen avulla tai voi etsiä itse perhensä. Mä käytin aupairworld-nimistä sivustoa. Sinne siis luodaan profiili ja kone etsii sun kriteerejä parhaiten vastaavat perheet. Sen jälkeen tutkit profiileja ja otat yhteyttä niihin joista oot eniten kiinnostunu. Mun kokemuksen mukaan perheet ottaa ennemminki yhteyttä suhun. Mulle tais tulla ekan päivän aikana jo kymmenisen yhteydenottoa. Ja löysin muuten ite Jon ilmotuksen ja otin yhteyttä. Jo kertoikin että tykkäs siitä että olin oma-aloitteinen. Lopulta kaikista perheistä valitsin kolme parhaimmalta vaikuttavaa ja aloin sähköpostin vaihtoon. Sähköpostit olikin sitten aikalailla perus-työhakemuksia, näissä kannattaa vaan kertoa itsestään mahdollisimman paljon. Lisäks ne saa yleensä olla paljon vapaamuotoisempia ku normaalisti. Kannattaa myös mainita suoraan jos on jotain "vaatimuksia", allergioita, pääsykokeisiin lähtemistä yms., koska ne voi olla sellasia deal-breakereitä, mä en esim. ois voinu mennä koiraperheeseen. Eikä oo kiva tuhlata kenenkään aikaa sellaseen. Ei myöskään kannata sanoa että osaa esim kokata hyvin jos ei osaa. Siitä jää kyllä kiinni aika nopeesti, ja lopulta voi joutua lähtemään perheestä (tositarina). Mieluummin sanoo suoraan, että kokkaus ei oo tuttua, mutta reseptien/opastuksen avulla pärjää kyllä (jos ei pärjää, niin sit ei kannata lähtee ollenkaan...). Kannattaa ehdottomasti jutella myös perheen edellisen au pairin kanssa jos siihen vain on mahdollisuus. Hän osaa kuitenkin kertoa rehellisesti perheestä ja lapsista ja siitä mitä työhön oikeesti kuuluu. Mun mielestä kannattaa mieluummin kysyä liikaa ku liian vähän.

Jotkut perheet haluaa tavata tai pitää vähintäänkin puhelinhaastattelun ennen varsinaista "palkkausta". Mun tapauksessa oli tapaaminen Suomessa, kun Pasi oli täällä työmatkalla. Jos ja kun haastattelu tapahtuu englanniksi, niin kannattaa vähän miettiä etukäteen mitä sanoo. Siinä tilanteessä jännittää muutenkin ja sanat saattaa sit unohtua. Voi vähän miettiä miten kertoo itsestään englanniksi jne. Kannattaa myös kysellä vähän mitä sopimukseen kuuluu. Maksaako perhe esim. metro/bussikortin, onko auto käytössäsi, saatko kuntosalikortin, minkälainen huone löytyy, tarvitseeko tehdä paljon babysittausta? Mun mielestä on tärkeetä löytää sellanen perhe ja paikka asua, jossa viihtyy (tai siinä vaiheessa voi kuvitella viihtyvänsä), koska se on ensisijaista homman toimimisen kannalta. Ei kukaan halua asua vieraassa maassa jos ei asuinolot tai työaika ole kohdallaan. Taas tositarina. Yhdellä yksinhuoltajaäidillä oli vuoden aikana neljä eri au pairia. Kukaan ei jaksanut työtä pitkään, koska työtunteja oli palkkaan verrattuna paljon, eikä ikinä tiennyt milloin on vapaata. Täytyy löytyä aikaa omille jutuille ja kavereillekin, että jaksaa tehdä töitä.

Sitten kun sopimus on tehty, voi alkaa hoitaa käytännön asioita. Pitää varata lennot, ostaa matkalaukkua yms. Kantsii myös kysellä perheeltä tai edelliseltä au pairilta minkälaisia varusteita tarvii, tarviiko esim, kumppareita. Tää riippuu paljon siitä kuinka paljon pitää viettää aikaa ulkona. Kantsii myös miettiä vakuutuksia ja sellasia. EU maissahan saa lääkäripalveluita ilmaseks jos on kansainvälinen kelakortti.

Paikanpäällä sitten kantsii mahdollisimman pian selvittää löytyykö toisia au paireja lähistöltä. Englannissa toimii nettisivusto Au pairs in the UK mitä kautta voi löytää oman alueen au paireja, niiltä löytyy myös Facebook sivut. Tätä kautta mä löysin Camillen, tai Camille löysi mut. Me itseasiassa sovittiin sokkotreffit ja ystävystyttiin. Sitten kun niitä kavereita mahdollisesti on, voi käydä porukalla selvittämässä mahdollisia bussi/metro/rail pass-kortteja ja muutenkin tutustua alueeseen. Sellaset asiat on vaan kivempia porukassa. Eikä tarvii olla ainoona ulkomaalasena joka ei ymmärrä mitä se aseman setä oikeen selittää..

Työhön kannattaa suhtautua niinkuin mihin tahansa muuhunkin työhön eli hoitaa se kunnolla. Jos perhe ei ole tyytyväinen, saattaa sulla olla lähtö kotiin pienelläkin varotusajalla. Eli silloin kun sun tehtäväs on olla lasten kanssa, niin sit kans oot etkä esim. facebookkaa. Vapaa-ajalla saat sit hoitaa omia juttujas. Jos tykkäät omasta rauhastas, kannattaa se tehdä selväks heti alusta. Lapsille pitää selittää, että tämä on au pairin huone eikä tänne saa tulla ilman lupaa. Meillä oli Erikan kanssa sopimus että jos asiaa oli iltasin tai viikonloppusin niin sai kyllä tulla kysymään, mutta piti koputtaa ensin. Se toimi meillä hyvin eikä ikinä tuntunu siltä etten saanu olla rauhassa vapaa-aikanani. Tietenkin kun periaatteessa asuu työpaikallaan, joskus työ ja vapaa-aika menee sekasin, mutta se vähän kuuluukiin au paireiluun. Sä oot kuitenkin sen perheen jäsen ja sitä kautta tekemisissä myös vapaa-ajalla.

Vapaa-ajalla kannattaakin sitten tehdä niin paljon ku jaksaa. Se on kuitenkin yleensä ainutkertainen mahdollisuus asua ulkomailla. Itse osaan kertoa vinkkejä vain Briteistä, mutta näitähän voi soveltaa. Briteissä kannattaa tehdä viikonloppureissuja muihin kaupunkeihin. Kannattaa kiertää Liverpool, Manchester, Lontoo, Brighton, Edinburgh, mitä näitä nyt on. Riippuen tietty siitä missä päin asuu. Englannista saa myös aika halpoja lentoja eli jos saa pitemmän loman eikä halua mennä Suomeen, voi lähteä muualle reissuun. Englanissa myös järjestetään tosi paljon kaikkia yleisötapahtumia/näyttelyitä yms, jotka kantsii checkaa.

Mä voisin kai tähän loppuun kertoa kuinka olen kasvanut ihmisenä niin paljon tän vuoden aikana ja oppinut itsestäni niin paljon. En taida tehdä sitä. Kivaa mulla on joka tapauksessa ollut, oon oppinu paljon (ihan yleensä) ja oon saanu monta uutta ystävää. Täytyy vaan toivoa että pysytään yhteyksissä niinkun on suunniteltu.

Kotiinpaluusta vielä sen verran, että kaikki meni hyvin. Sain kaikki tavarat tungettua kahteen matkalaukkuun 18+24kg. Eikä ees tarvinnu maksaa kentällä extra-laukusta! Niillä oli joku systeemi rikki niin en pystyny maksaan. I can live with that, thank you very much! Nyt on jo yksi laukku purettukin ja toinenkin melkein. Sitä laatikkoa mä odotan viekä saapuvaksi. Mun huone tursuaa tavarasta, täytyy varmaan lähtee kirpparille kärräämään näitä kaikkia... Sain perheeltä vielä tosi kivan läksärilahjan, Cath Kidstonin ompelukirjan ja Jenny Dunlopin Liverpool printin. Eikä muuten pysytty sivistyneesti West Kirbyssä vikana iltana, vaan päädyttiin kreisi bailaamaan Liveriin... Mun oikee korva ei oo vieläkään täysin toipunu siitä musiikista, mutta tanssin kuin raivotautinen! Oli hauskaa!

Tämä blogi jää vielä julkiseksi, ehkä tästä on jollekin iloa tai hyötyä. Kommentteja voi edelleen laittaa ja koitan vastatakin niihin. Ja jos nyt jokin jää mieltä askarruttamaan au pairin elämästä niin kysykää ihmeessä!

Kiitti moi,

Iida.

Kakku-päivä

Tänään oon viettäny viimestä "West Kirby"-päivää. Käyny kävelyllä, kahvilla ja ottanu kuvia. Pääsin käymään kesäjuhlissa (töissä tosin) ja pakkasin. 

Kotiovi

Pakkailut on nyt siinä vaiheessa, että yksi laatikollinen tavaraa lähti tänään kohti Suomea, ja loput kamat on enemmän tai vähemmän matkalaukuissa. Laatikossa meni noin 11kg vaatetta, kenkää ja muuta vastaavaa. Iiiiso laatikko ja makso 33euroo lähettää täältä. Eli halvempi se on ku ottaa koneeseen. Oisin joutunu ostaan uuden matkalaukunkin. Eli DHLn huomaan jätin laatikkoni, toivotaan että se pääsee perille. Tuntemattomasta syystä mulla on soinu koko päivän päässä "lasken matkaan leijan kauneimman, se saa lentää tuulien teitä", mutta vaan paketti leijan tilalla. Seriously. Olen myös katsonut aika tehokkaasti Greyn Anatomiaa josta on tarttunut seriously. Miks kaikki tollaset jää mun päähän, mutta ei sellaset asiat jotka haluaisin? Niinku esim. tää aksentti?

Päivällä käytiin Camillen kanssa siis vähän käppäilemässä ja sit kahvilla. Syötiin ihan sika hyvää mustikkakakkua! Se oli taivaallista! Vähän ku mustikkamuffarii ja sit vaniljatuorejuusto-kuorrute. Omnom.. Ja chai-latte. Saakohan niitä Suomestakin jo kahviloista? En oo kauheesti päässy perehtymään, mutta toivottavasti saa. Piti laittaa kuva Camillen kaakaosta koska a. siinä on esimerkillinen kaakao, tolta niitten pitäis aina näyttää (vaahtokarkit ei mahtunu lasiin, ne on lautasella odottamassa vuoroaan, älkää huoliko) ja b. koska sain paparazzioitua kuvaan meijän kylän papan! Se on siis papparainen joka aina käppäilee täällä kylällä, ja sillä on aina toi sama hattu. Ja kävelykeppi. Erika jopa ties sen nimen, mutten muista sitä.

Illaksi mut oli värvätty auttamaan Annan kesäjuhlissa. Oon siis käyny aina välillä vahtimassa Annaa (joka on muuten sellanen enkelilapsi että...) ja nyt pääsin sit juhliinkin. Anna oli kutsunu luokkakaverinsa kylään periaatteella "let's run around like crazy and eat cake!". No konsepti oli aika toimiva ja kaikilla tuntu olevan kivaa. Annalla on ehkä hienoin takapiha ikinä. Sieltä löytyy puumaja(!!), keinut, trampoliini, lampi, vesiputous, mitä näitä nyt on. Mä vähän paimensin kakaroita ja söin palan kakkua (toinen pala tänään!). Ja mulle maksetiin tästä kakskymppiä. Score. Saatiin Erikan kanssa vielä kyyti kotiin Janelta ja päästiin avoauton kyytiin. Harmittelinkin siinä, kuinka Suomessa ei oikein tee mitään avoautolla. 

Otin vielä kuvat mun neulomuksista. Tein siis vauvalle neuletakin ja sit virkkasin tossut ja peiton. Vähän jäi vielä kaivelemaan converse-tossujen ohje, täytyy ehkä tehä Suomessa ja lähettää tänne. Täytyyhän babyllä jotain katu-uskottavuutta olla! Lisäks ompelin siskoksille tollaset puput jämäkankaista.

Huomenna ois vielä vähän aikaa tehdä jotain, en tiedä vielä mitä, ja sit illalla partyyy! Sabilla oli synttärit eilen niin meillä onkin tupla-bileet! On läksärit ja synttärit. Mennään intialaiseen (siihen mihin saa viedä omat juomat) ja sitten johonkin West Kirbyn lukuisista baareista. En tiedä ehdinkö enää tulla bloggaileen, mutta joitan jotkut hyvästit tulla heittämään. Iida Englannissa nimittäin sulkee sivunsa sit ku palaan Suomeen. Tai saatan jättää tän kyl näkyviin hetkeks, katotaan nyt.

I miss you

Asioita joita tulen kaipaamaan Englannista:

-tuna pasta bake
-meri

-beans on toast
-jutustelua koululla

-aqua aerobics
-naapureita, ainakin muutamaa

-halpoja junia
-Wetherspoonia

-telkkariohjelmia
-yleisötapahtumia/kulttuuri juttuja

-kavereita
-rantaa

-zumbaa
-zumban jälkeisiä lounaita

-Erikaa
-Liverpoolia

-kaakaota jossa on pieniä vaahtokarkkeja
-maisemia

-suuria kaupunkeja
-meidän pientä kylää

-Scousea
-KitKat paloja

-shoppailumahdollisuuksia
-britti-aksenttia

-vihreyttä
-Aero bubbles-suklaata

-halpaa Body Shoppia
-Volvic omenamehu-vettä

-joka päiväisiä jälkkäreitä
-Lontoota

-auringonlaskuja
-attitudea

 -historiaa, kaikialla ja kaikessa
-Starbucksia, erityisesti Chai lattea

-englanniksi puhumista

-Walesin näkemistä ikkunasta
-Marina Lakea

-mun huonetta
-Hole in the Wall-kahvilaa

Bonuksena jotain mitä löyty Ainon flatin seinältä. Mulla on ihan sama hiustyyli nytkin, vähän on väri vaan tummentunu. Ymmärtänette myös kaksos-vertaukset...

Super-pudding

Jostain syystä viime päivien/viikkojen aikana blogin lukijamäärät on nousseet hiukan. Ei tässä nyt vielä mitään Mungolife-lukemia hätyytellä, mutta normaalia enemmän kuitenkin. Jännittävää. Jos vielä kommentteja jättäisitte, niin olis tosi bueno.

Erika koristelee.

Mulla ei nyt varsinaisesti oo mitään asiaa (taaskaan), kuhan oli vähän ylimäärästä aikaa. Mulla on ollu päänsärkyä tässä maanantai illasta asti. Sellasta vähän migreenin oloista, mut ei sit ihan kuitenkaan. Vasen silmä on kipee, oksettaa, pyörryttää ja silmissä vilkkuu. Täällä on tällä hetkellä aika painostava ilma, ei mikään helle tosiaankaan, mutta aika lämmin. Välillä sataa, välillä paistaa ja ilma on kostee. Just tälläsen sään sattuessa mulle yleensä iskee migreeni (tiedä sitten että miksi ihmeessä...). Tulis vaan kunnon migreeni, jos sit pääsis eroon tästä särystä. Imee meinaan pikkasen mehut, eikä oo kivaa olla koko ajan särkylääkkeissä :(

Sain toissapäivänä valmiiks vauvalle neulotun neuletakin. Ihan sellanen perusmalli, vähän niinku laatikko hihoilla :) Täytyy vielä saada siihen napit, niin koitan sit kuvailla sitä vähän tännekin. Oli muuten eka neuletakki, jonka tein! Ja joka päätyy käyttöön astikin... Lisäks oon virkannu vauvalle peiton ja nyt on tekeillä neulottu nalle. Jo tosiaan osti 3x200gr valkosta lankaa, anto mulle ja sano että tee jotain kivaa mun babylle! Ja minähän teen. Tota lankaa tosin jää ihan sikana yli, koska oon käyttäny vasta vähän yli yhen kerän! Käyttöideoita otetaan vastaan. Kaksi viikkoa tehokasta työaikaa jäljellä...

Olen saanut luettua myös viimesen Twilight kirjan. Taitaa olla toi Breaking Dawn. Sen enempää juonea paljastamatta voin sanoa, että olin pettynyt lopetukseen. Mutta käyn varmasti kattomassa leffassa, kunhan se vaan ilmestyy. Luin sen englanniks ja kirja oli lainassa joltain Jon työkaverilta. Lainasin sen siis joskus viime syksynä jo... Vähän kesti lukemisessa. Se oli vaan niin tylsä siinä keskivaiheilla.

Jo lähti tänään kouluretkelle Oxfordiin. Sanoi vievänsä jotain fiksuja lapsia sinne tutustumaan, mutta ne ei todellakaan olleet hänen oppilaitaan, koska hänen oppilaansa ovat tyhmiä. Jo on varmaan aika mielenkiintonen opettaja... Me ollaan täällä siis kolmistaan huomisiltaan asti. Mulla on pikkaset paineet herätä huomenaamula kellonsoittoon, muuten ei lapsi pääse ajoissa kouluun. Ei sillä että mä yleensä nukkuisin pommiin, mutta eihän sitä ikinä tiedä. Eiköhän me selvitä. Tänään jo syötiin "super-pudding" iltaruuan jälkeen. Jätskiä, brownie-paloja, mansikoita, mustikoita ja kirsikoita. Om nom...Kun kissa on poissa jne. No voin puolustautua sillä, että se oli suurimmaks osaks marjoja ja oltiin syöty sausage and mash ruuaks (yäk). Ansaittiin jälkkärimme. Ja sit laulettiin jätskilaulua "I scream, you scream, we all scream for icecream!". Kuvituksena on meijän leipomuksia viime viikolta. Tehtiin suklaamuffareita tomisokerikuorrutteella.

Tuhon tiellä

Otsikko viittaa mun kasvavaan tavaramäärään, jonka ei todellakaan tarvis enää kasvaa. Mutta näköjään mulla ei ole itsehillintää.

Käväistiin lauantaina Cheshire Oaks nimisessä outlet-kylä härpäkkeessä. Se löytyy tosta vähän matkan päässä meistä, riippuen millä liikkuu niin puol tunti- puoltoista tuntia. Me mentiin juna-bussi-kombolla ja meillä meni se puoltoista tuntia. Lähdettiin aamulla jo kymmeltä että päästäis joskus kotiinki. Itse mesta on valtava ja sieltä löytyy kyllä ihan tarpeeks kauppoja kaikille. En nyt osaa heittää mitään arviota montako kauppaa siellä oli, mutta paljon. Kaikkea Armanista ja Burberrystä Nextiin ja M&Sään. Kaikissa kaupoissa tuotteet on siis jonkunlaisessa alessa ja nyt vielä kesäalen alettua, liikkeissä oli erikseen aleosastotkin. Merkkitavaraa hyvään hintaan siis.

Me alotettiin Ralph Laurenilla. Camille oli jo edellisellä kerrallaan ostanu sieltä halpoja pikeepaitoja ja niiden perässä me nytkin mentiin. Mä en ostanu pikeepaitaa (liian preppy mun tyyliin.), vaan kauan himoitsemani neuletakin. Hyvä laatu, 100%puuvilla ja ajaton malli. £40 kustansi ja olen onnellinen. Ainolla on sama neule punasena, nyt voidaan sit laittaa ne päälle ja palata lapsuuden kommentteihin "ootteko te kaksosia?". Meijän mummo teki meille vaatteita (Ainolle yleensä punasta/pinkkiä mulle liilaa/sinistä) ja kaikki luuli meitä kaksosiks. Ja mua ärsytti tämä ihan kamalasti, koska selkeesti olin se isosisko, miks ei ne tyypit muka tajunnu sitä? No nykyään kukaan ei sitten tajuakaan että ollaan sisaruksia.

Tommy Hilfigeriltä löysin hienosti uuteen neuleeseen sopivan paitapuseron. Noista kummastakin huomaa sen laadun heti kun koskettaa. Mä en tiedä onko tää vaan pukuompelijoiden ammattitauti vai tekeekö joku muukin näin, mutta mun on aina hiplattava vaatteita kaupassa. Kuulostaa tosi creepyltä, mutta mä tarkistan saumat, napinlävet ja muut vastaavat. Ja sen miltä se kangas tuntuu. Tietty tarkistan myös materiaalilapun, mutta näppituntuma on tärkein. Paitiksessa esim. kangas oli mukavan joustavaa, mutta silti tosi ryhdikkään oloista. Sen tuntunen, että se ei venähdä käytössä. Toivottavasti näin on myös oikeassa elämässä. Tämä kustansi £35. Hieman kalliinpuoleinen, mutta saahan sitä välillä tuhlata. On ainakin kauluspaita kaikkii fancyihin työhaastatteluihin tulevaisuudessa. Niin ja talk about preppy, toi yhdistelmä ehkä kumoaa mun tuomion pikeepaidoista...

Nikelta löysin lenkkarit. Mun tän hetkiset lenkkarit on ihan hyvät, mutta jotenkin liian jykevät. Nikellä kuitenkin satuin bongaamaan alehyllystä nää Free lenkkarit. Näitten uudempaa mallia olin kokeillu joskus Suomessa käydessä ja rakastunu täysin. Nyt sitten ei ollu kauheen vaikeeta tehä ostopäätöstä. Heti kun laitoin jalkaan, niin sanoin etten haluu ottaa pois ollenkaan. Lopulta vaihdoinki parin kaupan jälkeen Converset näihin. Nää on niin kevyet ja ton pohjan ansiosta niin joustavat. Tuntuu ku ei ois kenkii ollenkaan. Ja ihan tyylikkäätkin ovat. Suomessa kokeilemani makso tarjouksessa 95e ja nää oli £30...Nyt vaan lenkki inspistä odotellessa!

Kuinka monta kuningatar aiheista otsikkoa voi keksiä?

Niitä Lontoon ostoksia lupasin kuvailla. Lopulta päädyin siihen etten jaksa kuvata ku yhden ostoksen (sen kaikista hienoimman). Ei niitä vaatteita tarvii niin kuvailla, eihän tää mikään muotiblogi oo. Lisänä saatte nähä jo vähän aikasemmin Liverpoolista hankitun hienouden.

Muistatte ehkä kuinka ennen joulua Lontoon reissulta mukana tuli Will&Kate muki? No nyt tietenkin Jubileen kunniaks kuningattaresta on liikkeellä vaikka minkämoista muistoesinettä, ja totta kai mun oli saatava muki! Ja ne on vielä kaikenlisäks saman mallisetkin. Pieni mukikokoelmani alku on syntynyt! Jotenkin matkan varrella mukista ehti jo lohjeta palanen, sillä ostaessa se oli ehjä. Täytyy vaan elää sen kanssa. Mä oon niiin fileissä tästä!

Nää lasit sen sijaan on Primarkista. En vaan voinu vastustaa niiden söpöyttä. Missään muualla ku jossain teemabileissä en näitä varmaan tuu käyttämään, mutta onpahan sit ainakin bileiden komeimmat pokat! Kotoota multa jo löytyykin lei jossa on vilkkuvalot, että hawai bileet pystyyn vaan!

Tein tänään maallisen omaisuuteni kanssa ekan testipakkauksen. Ei hyvältä näytä. Mä siis vein jo aikamoisen kasan tavaraa Ainolle, jotta se voi sitten tuoda ne Suomeen aikanaan. Yllättäen ongelmana ei oo ylikilot, vaan se että tavarat ei yksinkertasesti mahdu kahteen matkalaukkuun. Eli seuraavaks alan metsästään jostain tarpeeks isoo pahvilaatikkoo ja tilaan lähettipalvelun hakeen paketin. Oon vähän jo tutkinu hintoja ja n.£25-40 haarukalla sais lähetettyy 30kg Suomeen. Ihan niin paljon ei varmaan tuu lähetettyä, joten halvemmallakin luulis selviävän. Ja alennusmyynti-shoppailut on vielä edessäpäin... Oh no.

Hilbre Island

Sori mä nyt vähän pommitan näillä postuksillani, mutta sain vasta tänään ton Lontoon valmiiks. Kerranki on liikaa postausaiheita! No kuitenkin, asiaan. Viime lauantaina päätettiin uhmata luonnonvoimia ja lähteä käymään Hilbre Islandilla. Se siis sijaitsee tässä West Kirbyn edustalla ja on  sellanen Muumien Pyöreä saari-tyyppinen mesta. Saari, jonne pääse laskuvedestä riippuen kävelemällä tai botskilla. Mun mielessä oli koko ajan toi Muumi jakso (joka pitäis olla tuttu kaikille die hard- muumi faneille!) ja toivoinki että löytäisin saarelta Nipsun tapaan jalokiviä. Ja muumeillehan kävi vähän köpelösti, kun Niisku nukahti eikä muistanu ampua tykillä nousuveden merkiks. Ja sit ne joutuu viettään yön siellä saarella. Huomasitte ehkä että oon juurikin die hard fani?

EDIT: Mikä amatöörimoka! Ei se Niisku nukahtanukaan, vaan alko sataa ja sytytyslanka kastu! Ja sit alko ne loistavat pelastusyritykset. Loistava jakso!

Siellä se siintää kaukaisuudessa.

Puolivälissä.

No en löytäny jalokiviä, eikä jääty saarroksiin saarelle. Koko reissu oli ehkä vähän tylsä. Me vaan käveltiin märässä hiekassa. Se oli tosi raskasta, varsinki ku oli kumpparit jalassa. Ja se sääkään ei ollu tosiaan mikään parhain, vaan järkyttävän tuulinen. Jopa Englannin asteikolla oli kova tuuli. Mutta tulipahan käytyä, tästä on kuitenkin puhuttu jo tyyliin syyskuusta asti. Otin vähän kuviakin.

Hait pääsi ihan tositoimiin!

Aika tasan neljä viikkoo ois vielä jäljellä. Viime päivät on ollu vähän huonot fiilikset tosta lähtemisestä. Tuun oleen varmaan tosi mukavaa seuraa sit ku palaan Suomeen. Ku kaikki on varmaan paremmin Englannissa ja Suomi on ihan kakka. Tosi aikuismainen asenne ja silleen. Ehkä se menee vähän samalla lailla ku viime syksynä ku tulin tänne. Piti totutella uuteen paikkaan ja uusiin asioihin ja sillon Englanti tuntu monesti ihan tyhmältä. Nyt oon tottunu elämään täällä ja kaikki on toisin päin. Vieläkin monena päivänä ku kävelen täällä niin yhtäkkiä tajuan, että mä oikeesti asun täällä.

Tulevaisuuden suunnitelmat on nyt tällä hetkellä vähän auki. Paljon on suunnitelmia, mutta ei mitään konkreettisempaa. Paitsi että töitä on saatava sit ku Suomeen palaan, koska tili huutaa tyhjyyttään. Ja ne suunnitelmat vaatii rahaa toteutuakseen. Eli jos jollain olis vinkkiä vapaasta työpaikasta elokuun alusta niin saa vinkata! Tääkin on yks asia minkä takia en haluu palata. Sit ku palaan, on pakko alkaa taas käyttäytyä kuin aikuinen ihminen. Puhuttiin just eilen Camillen kanssa, kuinka me eletään täällä tälläsessä kuplassa, missä ei tarvii paljon mistään huolehtia. Sulle on parhaimmassa tapauksessa jopa tehty lukujärjestys jossa lukee mitä sun pitää tehdä milloinkin. Ja kotiinpaluuta ei helpota yhtään se, että siellä tulee olemaan noin miljoona kyselijää odottelemassa. "No mitkäs on nyt sitten suunnitelmat? Mitäs aijot seuraavaksi?". Varmaan tarkoittavat hyvää ja silleen, mutta se vaan lisää stressiä. En minä tiedä mitä mä haluan tehdä. En tajuu miten porukalta ei mee hermot omissa ylppäreissään, niissähän vasta saakin kuunnella kysymyksiä!

Koitan nyt kuitenki yrittää nauttia näistä vikoista viikoista, paljon on vielä näkemistä ja suuria suunnitelmia! Ja ehkä ne muutkin suunnitelmat selviää, niin on käynyt ennenkin. Amikseen meno vaan tuli jostain sillon lukiossa ja päätös lähteä au pairiksikin synty aika nopeesti vaikka se olikin aina ollut haaveissa. Ens viikon suunnitelmissa on kuitenkin ainakin sulkkiksen peluuta ja shoppailua, can't wait!

Ja vihdoin perillä!

Tää on se Muumi jakso! Pitääki kattoo huomenna!


Ps. Katon tässä samalla leffaa, My sister's keeper. Suosittelen! Vähän ahdistava syöpä-leffa, mutta kuitenkin hyvä. Ja kerrankin Cameron Diaz tekee jotain vakavasti otettavaa.