Kohta mennään taas

Kun on nyt tosta Lontoosta selvitty, niin voikin alkaa jännäämään joululomaa. Huomenna on lähtö Manchesterista Helsinkiin (suorat lennot uujee-hehkutus tähän väliin!) ja omaan sänkyyn pääsen toivottavasti puolen yön paikkeilla. Melkein kaikki on jo tässä vaiheessa pakattuna ja huonekin on suht siisti. Isovanhemmat tulee tänne jouluks ja ne nukkuu mun huoneessa, niin pitää jättää tää extra-siistiin kuntoon.

Sain jo ekat joululahjatkin! Jolta, Pasilta ja Erikalta sain Just Dance1 ja toisen paketin jonka avaan vasta jouluna. Ei tarvii miettii paljonko vetää suklaata ja joulutorttuja, ku on kerta niin hyviä tanssibiisejä Wiillä! Enhän mä muuta tuu tekemäänkään ku tanssimaan! Odotan jo innolla miten esim. mamalta sujuu tanssit, mä kuulin villiä huhua että äiti on "tanssinut Bronxin tyyliin" bodyjam-tunnilla...

Eilen kävi myös jotain mitä odotin tapahtuvaks jo aikoja sitten. Meitsi kaatu portaissa. Toissa viikolla oli sellanen tosi läheltä piti-tilanne, mutta eilen jysähti sit ihan kunnolla. Olin illalla lähössä vielä drinksuille ja mulla sattu oleen sukkikset jalassa. Portaissa ei ollu valoja ja vaikka oli kuinka varovainen niin sukkikset oli liukkaat ja jalka lipes. Sain vissiin kaiteesta sen verran kiinni että en pahasti iskeny portaita vasten. Päällä oli myös talvitakki, että ehkä sekin vähän vaimensi iskua. Kaiken lisäks vielä valuin monta porrasta alaspäin siinä kun makasin selälläni, valuin melkein koko kerroksen verran! Pasi tuli kattomaan että miten kävi ja mua vaan kikatutti. Siis se valuminen, ei niinkään kaatuminen. Ei onneks sattunu pahasti, vähän lapaluissa tuntuu. Onneksi on tuota rasvakudosta niin ei mee luita poikki. Meijän portaat on tosiaan puiset ilman kokolattiamattoa (eli tosi liukkkat), sen takia oon odottanu tätä kaatumista.

Vastoinkäymiset jatku tänään ku kaadoin chai latteni loput sänkyyn. Olin ihan normaalisti dataamassa, katsomassa Gilmoren tyttöjä telkkarista ja nauttimassa aamuchailatteani (multitasking..) ja luulin että kuppi oli tyhjä. No ei ollut. Sen sijaan juuri pyykistä tulleen paidan hiha ja peitto oli märkiä. Jotenkin nää viime päivät on ollu täynnä tälläsiä pikkujuttuja. Onneks en oo ainoo, Iweta meinaan lukitsi itsensä niiden olohuoneeseen tässä yks päivä. Sen piti soittaa niiden mummo avaamaan sille ovi. Oli sillä joku ikkunan kautta ulos-pelastussuunnitelmakin, mutta ulkona vissiin sato eikä sillä ollu kenkiä. Onneksi on mummoja ja vara-avaimia.

Loman aikana en varmaan tuu bloggaileen. Välipäivinä käydään perinteisellä Tukholman reissulla kattelemassa alet ja jossain välissä päähäni saattaa taas ilmestyä outo joukko matoja eli rastat. Kerron sitten kuinka käy. Loppuun tän hetken ihanin laulaja Ed Sheeran ja Lego House. Tyypin hiukset on oranssit (vielä oranssimmat ku mulla!) ja kaikkialla soi sen biisit. Jos ette muuten tykkää, nii kattokaa ees video sen takii ku siinä on Ron eli Rupert Grint. Eli tässä tulee nyt sellanen punapäiden yliannostus.