On ikävä jopoa

Tänään on ollut historiallisen aktiivinen sunnuntai. Mahtoiko johtua krapulan puutteesta vai auringon paisteesta, mutta Sabi sai houkuteltua mut pyöräretkelle! Otettiin siis pyörät alle ja lähettiin polkeen tota Wirral waytä. Eikä oltu ainoot, oli meinaan vaikka minkälaista menijää koirista mummoihin. Pyöräiltiin sellaset vajaa 5km ja päädyttiin sellaselle taukopaikalle. Siellä mätettiin sit jätskit jottei liian terveelliseks pääsis menee. Mä valitsin jätskini värin perusteella. Sininen ja makuna bubblegum. Oli aikas hyvää. Katteltiin hetki siinä maisemia, mutta tuuli niin kovaa (ylläri pylläri), että lähettiin sit ajeleen kotiin. Oli kiva reissu ja mennään varmasti uudestaankin.

Kotiin päästyä kattelinki sit peliä, josta en sano mitään muuta ku että voi pojat, pojat. Mulla ei oo mun kannustuspaitaa täällä (koska en löytäny sitä Suomesta... On näköjään pakattu hyvin muuton yhteydessä) ja oonkin varma että tää meidän alamäki johtuu siitä. Viime vuonna aina ku oli paita päällä niin me voitettiin. No kyllä se tästä vielä, kyllä mä uskon vielä meijän poikiin! Yksi harmitus on myös se että en oo vielä löytäny lähetystä joka ois synkassa maikkarin kisaradion kanssa. Mikä tarkoittaa siis sitä, että katon venäläistä lähetystä ja suomalainen selostus tulee perässä. Kun ei se youtubekaan pelitä...

PS. Mä niin toivoisin että mulla ois mun rakas joponi täällä. Pari kk vielä ja sit pääsen taas huristeleen mun oranssilla vanhuksella!