R.I.P Fred & Fiona

Tänä viikonloppuna on saatu huonoja uutisia. Erikan kalat Fred ja Fiona ovat siirtyneet autuaammille kala-apajille. Lauantai aamuna heräsin kamalaan huutoon ja itkuun ja suoraan sanottuna eka ajatus oli että "mitä helvettiä se lapsi nyt itkee??". No Fiona oli löytynyt kellumasta akvaarion pinnalta. Itku oli siis ihan ymmärrettävää. Ja tänä aamuna löytyi Fred. Mä kävin vielä yöllä kotiin tullessa tarkistamassa onko Fred vielä elossa (olin huolissani aamu-unistani...) ja siellähän se polskutteli iloisesti. Toisin oli aamulla...

Fred ja Fiona vielä kun kaikki oli hyvin.

Mitäs muuta tässä onkaan tapahtunut maanantain jälkeen? Me ollaan vietetty half termiä eli hiihtolomaa. Ollaan Jon kanssa siivottu koko talo ja muuten vaan hengailtu eli paljon rennompaa kun alunperin luulin. Torstaina käytiin sellasessa Pancake dayssä Hoylaken kirkolla. Äiti, kummitäti ja muut uskonnolliset kasvattajani varmaan häpeävät taas, mutta mulla ei oo mitään aavistusta mitä me siellä juhlistettiin. Sen verran ymmärsin että Jeesus meni aavikolle valmistautumaan johonkin. Lapset yritti koko ajan ehdottaa että se meni kuolemaan, mutta pastori Buddy ystävällisesti kertoi että ei ihan vielä ;D Käytännössä Pancake day tarkoitti sitä, että kirkossa oli pieniä askartelu pisteitä, joissa n.80 lasta sitten vipelsi. Menin siis auttamaan Jota ja meidän pisteessä sai värittää kuvia ja liimata niihin silkkipaperin paloja. Easy as pie niinku täällä sanotaan. Muissa pisteissä sai mm. koristella muffinsseja ja keksejä, istuttaa siemeniä, tehdä jätskiä, tehdä käsikoruja ymym. Ja tietenkin oli pancake tarjoilu. Ikäluokka kerrallaan kutsuttiin keittiöön syömään ja odotin innolla millon kuulutettais "If you are 22 you can now come to the kitchen and have your pancake!". Sitä kuulutusta ei ikinä tullu.

Perjantai iltana käytiin istuskelemassa Wetherspoonissa ja Iweta tapas tsekkiläisen pojan. Oli kuulemma ihan kiva päästä puhumaan omalla kielellä pitkästä aikaa. Kohta se Sennikin lähtee ja sit ei mullakaan oo enää suomalaista juttukaveria :( Paitsi Erika ja Pasi mutta niitä ei lasketa. Oon ollu tässä asiassa kyllä siinä mielessä onnellisessa asemassa, kun mulla kuitenkin on joku saman kielinen kielinen. Suurimmalla osalla ei ole kuitenkaan ketään.

Lauantaina käytiin Liverpoolissa ostamassa Iwetalle uudet kengät. Tässä kohtaa tuli taas ilmi kuinka erilaisia me ollaan, Iweta oli meinaan kävelly viimeset pari viikkoa rikkinäisissä kengissä. Saappaista oli vetskari rikki ja Iweta oli käytänny sellasta vähintäänkin mielenkiintosta naruviritelmää niissä. Itse olisin varmaan jo heittäny saappaat mäkeen siinä vaiheessa (ainakin jos omat kikat ei riitä korjaukseen ja kengät on vanhat) ja olisin käyttänyt joitain toisia kenkiäni. Iwetalla on täällä kahdet kengät ja nyt toiset niistä meni rikki (vrt. mulla on kai 10 kengät täällä...) No mutta saatiin uudet kengät ja vaikka kuinka yritin tarjota sellasia ihan kivoja Niken kenkiä, Iweta päätti kuitenkin ottaa sellaset Puman sämpyläkengät. Sellaset mitä teinit käytti kun mä olin teini, tosin sillon ne piti olla Lacostet. Kai sellasia vieläkin jääkiekkoilijat käyttää. Sarjassamme itse en ikinä käyttäisi.

Lauantai illaksi suunnattiin takaisin Liverpooliin ja käytiin taas intialaisessa syömässä. Me oltiin varattu pöytä italialaisesta ravintolasta, mutta porukan italialaisvahvistukset sano että ei todellakaan mennä italialaiseen. Joten päädyttiin sinne intialaiseen ja täytyy sanoa että kyllä West Kirbystä saa parempaa intialaista. Ruuassa ei oikein tuntunu olevan makua ja se maailman paras kookos-naanleipä ei ollu yhtä hyvää ku koti-intialaisessa. Siinä syödessä alko myös järkyttävä räntä-ja raekuuro. Jälleen kerran Italia-Espanja-akseli oli paniikissa ja minä yritin rauhotella ettei tollaset kuurot ikinä kauaa kestä. Eikä kestänykkään. Ihmeteltiin myös sitä, että Suomessa on kaksi virallista kieltä (nyt kun tarkemmin mietin asiaa niin niitähän taitaa olla kolme, eikö saamekin ole virallinen kieli?) ja vertailtiin ajokortteja. Suomen ajokortit on muuten kaikista vakuuttavimman näköset, Italia tulee kakkosena ja Ranskassa on sellaset laminoidut pahviläpyskät.

Yöbussista tällänen Kesäkaverit-inspiroitunut otos

Ruuan jälkeen jatkettiin Heebie Jeebies baariin, jossa musiikki oli aivan liian kovalla. Se ei ollu sellanen tanssipaikka, vaan enemmänki hengailupaikka, mutta musa oli niin kovalla että korviin sattu. Ja jouduin juomaan bisseä (nyt voi piirtää sen viivan seinään). Ei sellasessa paikassa pysty huutamaan baarimikolle mitään muuta kun Corona please, ei siinä aleta kysymään päärynäsiidereistä. Loppujen lopuksi sain Solin ja täytyy sanoa ettei se nyt ihan kamalaa ollu, siihen sai kuitekin limen mukaan. Jatkettiin vielä toiseen paikkaan, Alma de Cubaan. Oon ehkä kertonu siitä joskus, se on se paikka joka on rakennettu vanhaan kirkkoon. Alttarin paikalla oli dj ja tanssialue ja siinä pöydällä tanssi sambakarnevaali tyttö vihreissä höyhenissä. Musiikki oli tällä kertaa ihan huippua ja tanssittiinkin siinä sitten pitkä tovi. Tultiin lopulta yöbussilla kotiin ja matka meni yllättävän nopeesti, vaan joku 35min eli sama ku junalla olis menny. Kotona olin joskus kolmen jälkeen ja kävin tosiaan tarkistamassa Fredin kunnon sillon.

Lottosko kukaan? Voititteko mitään? Ei ainakaan musta tullu miljonääriä, kai se on vaan töitä jatkettava. Ja maanantai aamunahan ne jatkuu, herätys 6.35. En malta odottaa...