Keep calm and carry on, you can still marry Harry

Lontoossa tuli siis taas käytyä. Täällä vietettiin half term-lomaa ja mulla oli koko viikko vapaata. Tiistaina oli vielä bank holiday eli yleinen vapaa päivä ja kuningattaren juhlallisuuksia Lontoossa. Lähdin tiistaina aamusta puksuttamaan kolmella eri junalla kohti Lontoota ja saavuin paikalle joskus puolenpäivän jälkeen. Sit mentiin pikapikaa hotelille ja siitä kohti Buckinhamin palatsia. Noh, yllättäen koko area oli täyteen ammuttu ihmisiä, eikä päästy lähellekkään palatsia. Päädyttiin Hyde Parkkiin katteleemaan kuninkaallisia screeniltä. Vettä tuli koko ajan, perin brittiläistä siis. Screeniltä ei valitettavasti saanu kauheen hyvii kuvii, mutta jotain nyt kuitenkin. Nähtiin kuninkaalliset ja taisteltiin siitä kumpi saa Harryn itselleen (mun ja Harryn lapsilla ois ihanat hiukset). Jatkettiin iltaa vielä Ainon kaupunkiasunnolle illallisen pariin. Aino asuu Whitechapel nimisen alueen lähellä ja mä oon kattonu sellasta telkkarisarjaa ku Whitechapel. Ihan sikahyvä poliisi/rikos/jännäri-sarja, jossa kaikki rikokset tapahtuu Whitechapelissä. Niillä on mm. Jack the Ripper murhaaja ja vaikka mitä. Välillä jopa liian pelottava. Niin pointti oli, että mietin koko ajan niitä murhia siellä päin käppäillessä. Jouduinpa vähän sivuraiteille tässä sepostuksessani... Ja muistin ettei tosta ohjelmasta saanu kertoo äitille, ettei se luule että Aino asuu jossain kamalassa murha-keskittymässä. Äiti, älä katso sitä ohjelmaa.

Turisti.

Keskiviikko aamuna kävin vähän shoppailemassa. Yritin ettiä taas kivanvärisiä yläosia, mutta luovutin ja ostin sinisiä ja valkosia. Ja raidallisen. Oh lord, pukeudun vähän tylsästi. Iltapäivällä lähettiin käveleen Ainon hoodeilta kohti Spitalfieldsiä ja jatkettiin kävelyä vielä sinne Cityn kulmille. Tänä päivänä mulle tuli 14000 askelta päivän aikana. Illalla ei ollu enää mittari mukana, kun mentiin illalliselle Ainon kaverin ja sen siskon kanssa. Siskoillallinen siis. Käytiin Canary Wharfissa sellasessa kivassa italialaisessa. Söin ihan törkeen hyvän bruschetta-leivän alkupalaks ja kanaa pääruuaks. Eikä maksanukkaan ku joku £16 muistaakseni.

Päivän tähti

Torstaina tehtiin treffit aamuksi sinne Victoria&Albert museoon. Aino oli myöhässä joten mä ehdin käydä Natural History Museumissa tapaamassa vanhaa ystävääni sinivalasta. Me tavattiin pari vuotta sitten ja tykkäsin siitä niin paljon että hehkutin sitä kaikille jotka kuunteli. Jälleennäkeminen oli mukava ja otin taas monta kuvaa. Päätin käydä kattomassa myös dinosaurukset, ku aikaa kuitenkin oli. Suuri virhe. Se paikka oli täynnä pikku koululaisia. Lopulta päädyin vähän etuilemaan muita ihmisiä sulautumalla viekkaasti yhteen koululaisryhmään. Jotain hyötyä tästäkin pituudesta...No Aino kuitenkin saapui ja  piti mennä niitä mekkoja kattomaan, mutta sinne olikin yllättäen £10 pääsymaksu! Mitä riistoa! Lähes kaikki museot Lontoossa on ilmasia, kirkkoihin yleensä pitää maksaa sisäänpääsystä. Ei sit menty kattoon mekkoja vaan käytiin nopeesti Science Museumissa. Todettiin aika nopeesti, että ollaan liian vanhoja sinne ja lähettiin.

My future husband.

Lounaalla käytiin kinkkibuffetissa Chinatownissa. Makso £4.95 ja oli todella hintansa veroista. Ei mitään hullun hyvää, mutta hyvää kinkkiä kuitenkin. Kivaa vaihtelua ainaiselle intialaiselle. Yritettiin vielä pyörähtää Camdenissä, mutta sade ja aikataulu ei oikein pelittäny.

Perjantain sit muutettiin vähän Ainon kamoja. Eli pääsin taas raahaamaan matkalaukkuja ympäri Lontoota. No tällä kertaa se ei ollu ihan niin kamalaa. Otettiin kaupunkiasunnolta mun kamat messiin ja lähettiin keskustaan bussilla. Käytiin vihdoin Starbucksilla, kun sitä oli suunniteltu joka päivä. Me luultiin, että siellä ois vielä tarjouksessa kolmen jälkeen frappucinot ja tietenkin tarjoushaukkoina odotettiin se puol tuntia että kello oli tarpeeks. Arvatkaa vaan oliko mikään tarjouksessa? Kassatäti vissiin osas kuitenkin kirjottaa Ainon nimen oikein siihen mukiin, tämä on jo kai historiallista? Iidaa ei osannu kirjottaa... Kierrettiin viereinen TK Maxx ja todettiin että vois lähtee kohti Eustonii ja käydä syömässä. Ihan ku ei ois just äsken vedetty tarpeeks kaloreita... Nandosiin piti kuitenkin päästä ja kyllä me kummatkin syötiin melkein koko annokset kanaa ja ranskiksii. Siitä olikin sitten kiva siirtyä maha pinkeenä kotimatkalle junaan.

Voisin ottaa mun ostoksista taas kuvia, tuli meinaan niin kivoja juttuja ostettua! Ehkä ehin ens viikolla!

Sinivalas!

don't keel over

Spice up your life!

Eilen oli ehkä paras päivä ikinä. Päivä alkoi normaalisti, sain nukkua vähän pitempään kun oli perjantai. Tein päivän hommat (silitystä) ja sit lähettiin Camillen kanssa Liverpooliin. Tarkotus oli mennä hoitamaan vähän asioita ja sit katsastaa Olympiasoihdun matka läpi Liverpoolin. Sääkin oli mitä mainioin, aurinko paisto, mutta ei kuitenkaan ollu ku n+18 astetta. Juuri sopiva.

Sieltä se tulee...

No hoidettiin asiat ja mentiin kytikselle Philharmonicin konserttisalin eteenn. Tää paikka osottautui oikeen hyväks paikaks, koska päästiin ihan tien viereen katteleen. Siitä sit hetken päästä jolkottelikin sellanen setä soihdun kanssa. Aika nopeesti se meni ohi.

Ja sinne se menee!

Tän jälkeen siirryttiin vielä toiseen paikkaan katsomaan (siihen pommitetun kirkon eteen). Siinä olikin vähän enemmän porukkaa, mutta jotenkin säkällä päästiin seisomaan liikenteenjakajan reunalle. Ja kohta alkokin tulla soihtua edeltäviä poliiseja ja autoja. Ja sitten soihtu. Ja sitten syy miksi tämä päivä oli niin merkittävä. Soihdun perässä ajo bussi, jonka kyydissä oli muut soihdun kantajat (se vaihtuu aina tietyin välein) ja siellähän möllötti yksi lapsuuteni idoleista, Spice Girlseistä Mel C!!!! Hän oli siis yksi soihdun kantajista, Liverpoolista kun on lähtöisin. Tässä kohtaa 8-vuotias Iida sisälläni hyperventiloi ja varmaan pyörty. Ja ihan vähän panikoi myös tää 22-vuotias versiokin. Siis kuinka moni muu voi sanoa nähneensä lapsuutensa idolin noin läheltä? Eikä nyt takerruta siihen seikkaan, että tilanne oli ohi ehkä sekunnissa, kyllä sekin lasketaan. Aamulla aattelin että tän päivän suurin "muistan tämän vielä mummonakin"-hetki olis se soihtu, mutta ei todellakaan. Jotain vielä parempaa! Voin kertoo että oon oikeesti niin kikseissä tästä, että ette tajuukkaan.

Ai niin, se asia mikä käytiin hoitamassa ennen soihtua. Kävin varaamassa tatska-ajan. Ens viikon lauantaille. Oisin saanu jo aikasemmanki, mut oon siellä Lontoossa. Nyt tulee sellanen pieni tekstinpätkä tohon käsivarteen kyynärtaipeen yläpuolelle. Näätte sit mitä siinä lukee. Toivottavasti iskä ei oo liian kovin vihanen, tuhon tiellähän tässä jo ollaan. Eikai yksi lisää muuta lopputulosta mihinkään? Ja oletan että mulla on vielä koti odottamassa tämänkin jälkeen.

Tällästä tänään. Mitäs sinne kuuluu? Taitaa olla ylppärijuhlat menossa aika monessa paikassa?

God Save the Queen

Täällä sataa. Näyttää ihan syksyltä. Johan tässä olikin pari viikkoa hellettä ja aurinkoa, että pitikin jo palata todellisuuteen. No ei anneta sen haitata, mulla on teetä ja porkkanakakkua, mikäs sen parempaa.

Viikonloppuna oli iha superhelteet, sellasta +27 nyt ainakin. Kävin lauantaina Liverpoolissa vähän ostoksilla ja siellä oli kyllä tukahduttavaa. Kun ei siellä rakennuksien keskellä edes ilma liiku. Täällä sentään vähän tuulee mereltä. Lähdin ostamaan t-paitoja/toppeja jossain muussa värissä ku sinisenä. Tulin kotiin yhden tummansinisen hameen kanssa. Surullinen saldo sanoisin.

Converset kävi biitsillä.

Sunnuntain sportteilut jatkuu, eli käytiin taas pyöräilemässä. Tällä kertaa otettiin vähän evästä matkaan ja lähettiin polkeen ajatuksena mennä Nestoniin asti. Toi pyörätie/lenkkipolku/mikäonkaan Wirral way loppuu sinne Nestoniin ja täältä sinne on kai joku 15km. Siellä oli joku hyväntekeväisyys kävely häppeninki menossa samaan aikaan eli ihmisiä oli tosi paljon liikkeellä. Järjestäjänä oli paikallinen rotary-club ja niillä oli juomatarjoilu siinä puolessa välissä. Juttelin siinä yhen sedän kanssa että mistä oikeen on kyse, ja kerroin että mun äiti tekee tälläsii juttui kans Suomessa. Setä tietty innostu, että ai olet Suomesta vai? No oletko hyvä rallikuski? Kerroin että oon tietty tosi hyvä kuski (niinku kaikki suomalaiset!), mutta rallia en aja. Hetki siinä höpöteltiin ja sit jatkettiin matkaa. Ihan Nestoniin asti ei päästy, ku mun naama alko ilmottaa että aurinkoa on nyt saatu tarpeeks. Olin siis varustautunu perus spf30 aurinkorasvalla ja lisännykkin sitä tauolla. Kotiin päästyä muistutin lähinnä rapua. Onneks se kuitenkin laskeutu sen verran että lopulta mikään paikka ei enää seuraavana päivänä punottanu. Niin siinä usein käy. Pyöräiltiin siis yhteensä n 23km! Aikamoinen suoritus vaikka itse sanonkin. Satula oli vähän kova ja tanko jotenkin huonossa asenossa, mutta jos sitä vähän huoltais niin jaksais varmasti paremmin. Terveisin nim.merkki Istuminen sattuu vieläkin.

Sain lastenvahtikeikalta palkaksi Skotlantilaisen vitosen. Se on siis ihan normaalia rahaa, näyttää vaan vähän erilaiselta ku perus punnat.

Tiistaina käytiin vesijumppaamassa pitkästä aikaa. Siellä ne samat ihanat mummelit oli vieläkin, yhtä innokkaina kuin ennenkin. Toi vesijumppa on yks asia mitä tuun kaipaamaan niin paljon, siellä on vaan niin kiva käydä. En tiiä oisko ilmapiiri ihan samanlainen suomalaisessa uimahallissa. Uimisen jälkeen istuttiin hetki meijän takapihalla, siis ehkä 30-45min. Ja mä poltin käsivarteni. Kun en laittanu sitä aurinkorasvaa. Sen siitä saa ja tyhmästä päästä kärsii koko ihminen ja muita kansan viisauksia.

Täällä juhlitaan ens sunnuntaina Diamond Jubileetä eli kuningatar on ollu vallassa 60 vuotta. Juhlat alkaa siis sunnuntaina ja jatkuu tiistaihin asti. Maanantai ja tiistai on bank holidaytä eli kaikki on vapaalla. Meillä on tosin myös half term loma ens viikolla eli oltais joka tapauksessa vapaalla. Viime aikoina joka tuutista on tullu vaan union jackia ja kuningatarta. Kaikki kaupat, siis _ihan_kaikki_ kaupat on koristellu tilansa union jack lipuilla tai väreillä. Jopa muutamat koditkin on koristeltu, kuten meidän naapuri. Mä pääsen nauttimaan juhlista täällä ja sit vielä vähän Lontoossakin, jonne matkaan tiistaina. Lähen viettämään kesälomaani Lontooseen ja hengaileen vähän Ainon kaa. Mulla on oikeen hotellikin varattuna, siis oikea hotelli eikä mikään hostelli tai easyhotel. Valkoset lakanat, oma vessa ja ilmainen aamiainen, mmm.. Toivottavasti säät sallis niin vois vaan käppäillä ympäriinsä. Ja ehkä sateen sattuessa vois käydä Victoria&Albert museossa kattelemassa iltapuku näyttelyä. Ei mitään sen tarkempia suunnitelmia oo vielä, siellä on käyty jo niin monesti että pakolliset nähtävyydet on jo nähty.

Mitäs sit vielä.. Unissakävely on palannut. Viime yönä olin ihan vakuuttunu että mun sängyssä on jotain, en muista mitä se oli. Mutta piti nousta ylös ja laittaa oikeen valot päälle että voi tutkia mitä peiton alta löytyykään. No ei tietenkään mitään, untahan se vaan oli. Jossain vaiheessa etsintää havahduin ja totesin että taidan nähdä unta. Tälläset jutut on inhottavia, koska sit aamulla on tosi väsyny ja tuntuu ettei oo nukkunu ollenkaan. Onneks näin ei käy ihan joka yö.

Erikan koulu.

Tähän loppuun vois ehkä nyt vihdoin tehä suuren paljastuksen. Mulla on nimittäin uutisia joita ei oo voinu vielä kertoo julkisesti, koska Erikalle ei voitu kertoa vielä. Mutta nyt kaikki tietää, niin voin kertoa täälläkin. Meille tulee vauva! Eli siis Jo on raskaana ja Erikasta tulee isosisko. Täällä päässä on oltu aikas täpinöissään asiasta. Koska Jolla on jo vähän ikää (okei nyt tää kuulostaa siltä että se on joku mummo jo.. 42 vaan.), niin riskit oli aika suuret ja sen takia piti odottaa ennenku kerrottiin Erikalla. Testien mukaan kaikki on nyt kuitenkin hyvin ja parin viikon päästä selviää sukupuolikin. Selvisi siis syy miksi Jo on ollu niin väsyny ja himoinnu yhtäkkiä salt&vinegar sipsejä ja punajuuria. Ja mä pääsen neulomaan jotain söpöä vauvalle! Jee!

Ps. Paluu lento Suomeen on varattu, mä tuun takas 14.7! Seittemän viikkoa enää!

On ikävä jopoa

Tänään on ollut historiallisen aktiivinen sunnuntai. Mahtoiko johtua krapulan puutteesta vai auringon paisteesta, mutta Sabi sai houkuteltua mut pyöräretkelle! Otettiin siis pyörät alle ja lähettiin polkeen tota Wirral waytä. Eikä oltu ainoot, oli meinaan vaikka minkälaista menijää koirista mummoihin. Pyöräiltiin sellaset vajaa 5km ja päädyttiin sellaselle taukopaikalle. Siellä mätettiin sit jätskit jottei liian terveelliseks pääsis menee. Mä valitsin jätskini värin perusteella. Sininen ja makuna bubblegum. Oli aikas hyvää. Katteltiin hetki siinä maisemia, mutta tuuli niin kovaa (ylläri pylläri), että lähettiin sit ajeleen kotiin. Oli kiva reissu ja mennään varmasti uudestaankin.

Kotiin päästyä kattelinki sit peliä, josta en sano mitään muuta ku että voi pojat, pojat. Mulla ei oo mun kannustuspaitaa täällä (koska en löytäny sitä Suomesta... On näköjään pakattu hyvin muuton yhteydessä) ja oonkin varma että tää meidän alamäki johtuu siitä. Viime vuonna aina ku oli paita päällä niin me voitettiin. No kyllä se tästä vielä, kyllä mä uskon vielä meijän poikiin! Yksi harmitus on myös se että en oo vielä löytäny lähetystä joka ois synkassa maikkarin kisaradion kanssa. Mikä tarkoittaa siis sitä, että katon venäläistä lähetystä ja suomalainen selostus tulee perässä. Kun ei se youtubekaan pelitä...

PS. Mä niin toivoisin että mulla ois mun rakas joponi täällä. Pari kk vielä ja sit pääsen taas huristeleen mun oranssilla vanhuksella!

Congratulations. You did it again—your item is listed for sale.

Ebayssä on tänä viikonloppuna no insert fee eli ei tarvii maksaa ku laittaa tavaraa myyntiin! Jei! Naputtelin muutaman jutun myyntiin, nyt saan taas jännätä miten käy. Tähän mennessä kokemukset on kuitenkin pelkästään positiivisia.

Täältä päin ei noin muuten oo paljo kurjuutta kummempaa raportoitavaa. Viime torstaina Erikalla oli vapaa koulusta, koska täällä oli joku äänestyspäivä (kunnallisvaalit tms.). Mentiin sen kunniaks sitten leffaan. Matkattiin junalla Birkenheadiin ja katottiin Pirates. Se oli sellanen Wallace &Gromit-tyylinen animaatio, siis sellanen muovailuvaha ukoilla tehty. Oli ihan hyvä, mutta ei kummankaan mielestä mikään tajuntaa räjäyttävä. Viihdyttiin kuitenkin, osittain ehkä eväiden takia. Meillä oli makeita poppareita (lämpenin näille aika hitaasti, mut oli ne lopulta ihan hyvii), sipsejä, suklaata ja juomista. Olin varma että Erika vajoo johonkin sokerikoomaan ja joudun kantaan sen kotiin. Onneksi näin ei käyny. Sen kengät kyllä hiersi siihen malliin että melkein jouduin kantohommiin. Kotona pelattiin vielä wiillä tanssipeliä, kunnes taas voitin liian monta kertaa ja Erika ei halunnu enää pelata.

Isovanhemmat oli myös kylässä pari päivää. Ne on aina niin lepposia. Mutta mitään muuta erikoista ei ookkaan sit tapahtunu. Paitsi tänään purjehduskisat. Ne siis ajelehtii jollain välineillä tossa marina lakella ja tänne asti kuuluu selostus kovaäänisistä ja sellanen maailman ärsyttävin torvi. Aamulla heräsin siihen ja luulin että se on auton varashälytin. Ulos lähtiessä tajusin sitten mistä on kyse. Ja tämä ihanuus oli vielä käynnissä kun palasin kotiin Liverpoolista.

Pakko laittaa vielä kuva t-paidasta jonka ostin Liverpoolista. Topshopista ja eikö oo cool? Tää on jo toinen viiksipaita jonka omistan, mulla on viiksi-fiksaatio.

Alberts Dockista löyty ruotsalainen paatti, jolle syljettiin Iwetan kanssa. Vähän jääkiekkohulluutta ilmassa...

Karhunpoika sairastaa

Sairaskertomukset palaavat! Se alkoi pienenä kurkkukipuna ja yskänä keskiviikkona. Paheni pikku hiljaa ja räjähti käsiin lauantai yönä. Oltiin vähän juhlimassa ja yskin koko illan kuin mikäkin ruttotautinen ja kotiin lähtiessä ääni oli vähän maassa. Ja siis tässä vaiheessa oltiin jo way pass sellasesta kivasta viskibasso-äänestä. Sunnuntaina ei sitten kuulunutkaan enää pihaustakaan, maanataina sain sentään jo kuiskattua. Tähän päälle vielä sellanen yleinen paha olo vilunväristyksineen niin avot! Oon valmis ryömimään koloon ja kuolemaan.

Tänään pääsin lääkäriin asti. Aamulla soittelin pitkän tovin, mutta kukaan ei vastaa. No menin sitten ihan paikan päälle korisemaan että jos saisin lääkäri aikaa. Yllättäen tämä ei onnistunutkaan ihan helposti, olenhan epäilyttävä ulkomaalainen. Tosin se täti ei eka ees tajunnu etten oo paikallinen. Anygays, sain ajan ja köyhdyin £25 (jotka saan kai kynittyä kelalta ainakin osittain takaisin?).

Lääkäri oli vähän myöhässä, mutta muuten mukava. Ymmärsin kaiken mitä se höpisi (kiitos Teho-osasto ja Greyn Anatomia!!) ja diagnoosi ei onneks ollu keuhkoputkentulehdus niinku olin pelänny. Ihan vaan viirus. Lepoa, nesteitä ja paracetamolia. Ehkä tämä tästä vielä voitetaan ennen perjantain lentoa. Fingers crossed!

Ps. Kuljen tästä eteenpäin nimellä Iida Viheka. Tavasin nimeni kerran ja kirjoitin sen itse paperille kerran, siitäkin huolimatta täti ei osannut kirjoittaa sitä oikein. Lausunta oli myös enemmän tai vähemmän jännittävä.