Telkkarista tulee Curious George, jossa on Jack Johnsonin musiikkia. Ja Jack Johnson on muuten parasta sunnuntaimusiikkia ikinä. Testatkaa vaikka. Eli mikäs tässä kirjoitellessa:)
Torstaina käytiin taas Sennin kanssa lenkillä ja mä otin jopa muutaman hölkkä/juoksuaskeleenkin! Ja olin sen jälkeen suht kuollu... Huomasin taas että höpötin ihan kamalasti lenkin aikana. Näin käy lähes aina ku nähään Sennin kanssa. Oon aatellu että se johtuu luultavasti siitä että pääsee puhumaan kunnolla suomea jonkun kanssa. Tuntuu vaan että saatan "jyrätä" Sennin omilla jutuillani, täytyy vähän ehkä parantaa tässä asiassa. Taidetaan mennä tänään taas lenkille, silloin on hyvä aloittaa..
Me ollaan vähän suunniteltu Lontoon reissua parin viikon päähän. Saatiin vaan perjantaina idea että olis kiva käydä kattomassa Lontoon jouluvalot ja tehä vähän jouluostoksia. Ja mitä enemmän ollaan puhuttu asiasta, sitä enemmän mun on PAKKO päästä käymään Portobello Roadilla ja Camdenissa ja ja ja... Iweta asu 11kk Lontoossa eikä kuulemma ikinä käyny Portobello Roadilla. En voi uskoa. Jos mä asuisin Lontoossa, kävisin Portobellolla varmaan joka lauantai... Mutta siis suunnitelmat on vielä ihan auki, ei ehkä kannattais vielä suunnitella liikaa.. Tän viikon aikana kuitenki on varattava junaliput ja mahdollinen yöpaikka jos meinaa lähtee että ehkä se tästä pian selviää.
Lauantaina oli Jon koululla Autumn Fayre-tapahtuma. Siellä myytiin opiskelijoiden tekemiä töitä, leivonnaisia, tuoreita vihanneksia ja ruokaa. Lisäks oli perinteiset arpajaiset, kirpputori ja yllättäen Joulupukin "kotikolo". Siellä oli siis joku ukko pukeutuneena Joulupukiksi ja lapset sai £3 käydä kertomassa toiveensa pukille ja saivat pienet lahjat. Kirppari oli nimeltään Grannys Attic ja siellä haisi just siltä. Ummehtuneelta vanhalta tavaralta. Jo opettaa normaalisti business studies-ainetta, mutta ilmeiseti siinä sivussa pitää jonkunnäköstä askartelu/käsityökerhoa ja näitä tuotoksia sitten kaupiteltiin. Kaikki tuotto meni uusien materiaalien hankkimiseen. Lapsoset oli väkertäny helmikoruja, puisia laatikoita ja muita puujuttuja. Ja kyllä niistä jotain myytiinkiin. Päivän parasta antia oli kuitenkin yks järjestäjä-nainen. Hän on vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja ja luulee olevansa Cher. Mun mielestä näytti myös vähän Emmerdalen Viv Hopelta. Siis vaatteet suoraan 80-luvulta (musta minimekko, kultasolkinen patellavyö, ihonväriset sukkikset ja korkkarit) ja isohko hiuspehko. Hyvää viihdettä siis.
Eilen illalla käytiin Liverpoolissa Carmenin ja Iwetan kanssa. Tarkotus oli käydä syömässä ja sit pubissa. Ja yöbussilla kotiin. No käytiin syömässä sellasessa tosi kivassa nuudelipaikassa ja sit etittiin melkein tunti sopivaa pubia. Kaikki tuntu olevan ihan täynnä, missään ei ollu tilaa istua. No vihdoin löydettiin kiva paikka The Shipping Forecast. Se oli sellanen ainakin mun mieleen tosi brittiläinen (eli ihana) istuskelu/syömis-paikka. Ja siellä on tän vuoden aikana soittanu levyjä mm. Mark Ronson ja esiintyjinä Jamie Woon ja Miles Kane että ei mikään ihan turha kolo. Sieltä sai myös Kopparbergiä, asia joka nostaa pubin mun silmissä todella korkealle! Millonkaan ei oli Kopparberg maistunu niin hyvältä ku täällä. Englantilaiset siiderit on vaan niin kuivia että ne maistuu mun suussa melkein viiniltä. Ei ollu ehkä paras ilta meidän seurueelle kun ei oikein juttu luistanu ja päätettiinki lähteä sit aika ajoissa kotiin. Ei vaan päästy ulko-ovesta ulos. Revin siinä sitä ovenkahvaa ja siihen tuli pari paikallista Johnia ja Pauliakin paikalle, mutta ei nekään saanu ovea auki. No lähdettiin sitten yhdessä kiertämään pubia ympäri ja etsimään tietä ulos. Lopulta löydettiin ja naureskeltiin että yleensä voi olla vaikeuksia päästä sisään baariin ei niinkään päästä ulos sieltä.
Vähän harmittaa ettei nää toset au pairit oo ihan samanhenkisiä ku minä. Ei tarttis ollakaan ihan samanlaisia, mitä hauskaa siinä olis? Mutta ois kiva ku olis ees jotain yhteistä. Sennin ja Reetan kanssa tuun hyvin juttuun ja Carmenin kaa kanssa. Iweta haluu aina jutella jostain ihan muusta ku mua kiinnostavista asioista, että se alkaa vähän rasittaan. Mutta kun on ollu viime aikoina vähän tapetilla tämä yhteisten asioiden puute, niin en haluais luovuttaa vielä. Eikä sitä kaikkien kanssa parhaita kaverita tarvii ollakaan. En vaan haluis että missaan joitain niitä asioita mitä halusin tän vuoden aikana tehdä vaan sen takia ettei mulla oo ketään joka tekis tai lähtis mun kaa. Esim, on hassua olla niin lähellä mun lempparibändejä käymättä niiden keikoilla. No tulipahan avauduttua vähän. En tiiä haluanko ees tällästä täällä julkasta (ties kuka tätäkin lukee...) mutta menköön tämän kerran.
Loppukevennykseks vähän Jack Johnsonia. Kuunnelkaa tää, ette voi olla hymyilemättä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti