I'm a polar bear

Heippa hei! Tuntuis taas olevan paljon asiaa, enkä keksi mistä alottaa... Täällä päässä on arki tasottunu, onneks kuitenkin pieniä jänniä juttujakin on sattunut.

Täällä on ilmat taas kylmenny ja viikonloppu mentiin osittain ihan pakkasen puolella. Tämä johtaa sitten siihen, että huoneeni on kuin napa-alue ja tunnen itteni ihan jääkarhuks ku kääriydyn peittopesääni. On hassua miten paljon voin palella tuolla ulkona, luulis että suomalaisena toi -1 aste ei tuntuis missään mutta hytisen pahemmin ku espanjalaiset. Huoneessa tosiaan ikkunat ei pidä lämpöä sisällä (tai ne päästää kylmän sisään, ihan miten haluaa asian ajatella) eli en paljo huoneessani hengaile. Öisin tietty on pakko ku siellä pitää nukkua, mutta sitä varten mulla onkin ihan omat varusteet. Viime yönä oli päällä: toppi ja pitkähihainen, flanellipökät, sukat (tää on se perus setti), villasukat, villaneuletakki, mohairhuivi (kiedottuna vartalon ympärille) ja pipo(!?!). Ja lisäks tietty peitto ja villainen viltti. Ymmärrän että tää kuulostaa liiottelulta, mutta trust me se ei ole sitä. Onneks oon partiossa tottunu nukkuun ulkoilmassa. Siitäkin huolimatta oon onnellinen, että loppu viikoks on luvattu +10 astetta.

Hotellin vessan ovi.

Viikonlopun olin tosiaan Lontoossa muuttamassa siskoa ja oli kyllä aikamoinen viikonloppu. Loppu hyvin kaikki hyvin ja Aino sai huoneensa, sitä ennen kulutettiin metron penkkiä ihan kiitettävästi ja raahattiin niitä pirun laukkuja ympäri Lontoota. Meillähän oli siis Easyhotellista huone pe-la yöksi ja sieltä Kensingtonista sitten lauantaina raahattiin kamat ihan itäiseen Lontooseen Becktoniin. Matkaa on siis Google mapsin mukaan 15 mailia eli 24km. Meillä oli suunnitelmana mennä kahdella eri metrolla/DLRllä ja näin minimoida kamojen raahaaminen. No alkumatka menikin ihan jees, kunnes päästiin Monumentin metrikselle. Siellä oli rullaportaat rikki ja jouduttiin kantaan kamat alas. Toista laukkua ei ees saatu kannettua, vaan joku herrasmies näki meidät pulassa ja kantoi laukun alas. Tälläsiä herrasmiehiä oli yhteensä kolme, aina eri rappusissa. Ja ilman heitä oltais varmaan vieläkin siellä jumissa... Taas loistava esimerkki siitä kuinka kohteliaita britit on. No anygays, sieltä oli myös metroja peruttu ja jouduttiin lopulta tulemaan ne samat rappuset takas ylös ja vähän sumplimaan jatkoa, mutta lopulta kahden tunnin päästä päästiin perille.

Näissä maisemissa se Aino nyt sit hengailee. Ihan jees.

Maanataina tavattiin suomiporukalla lounaan merkeissä ja siinä höpötellessä vierähtikin sit pari tuntia. Tavattiin siis tämä "uusi" au pairi Sonja. Sonja on asunu koko tän ajan tossa Birkenheadissa eikä olla tiedetty asiasta mitään. Nyt kuitenkin tiemme kohtasivat ja kivaa oli. Tänään oli vuorossa ranskalainen Camille jonka kanssa käytiin Carmenin luona kahvittelemassa. Varmaan nähdään kumpaakin viikonloppuna uudestaan.

Oon saanu myös vähän ompeluksia valmiiks. Tein tosiaan tyttöjen mekkoon kaavat ja tein testiversion Erikalle. Sovittaessa kävi ilmi, että olkaimet on 5cm liian lyhyet eli ihan hyvä että tein testikappaleen. Lisäks oon tehny toisenkin mekon ja yhden hameen. Tuli käytettyä myös jämä kankaat hameeseen eli tosi jees. Nyt vaan sitten tuotantoon nämä ihanuudet ja puntia käärimään! Tänään pidettiin koulun jälkeen oikeen photoshoot suuren maailman malliin. Kuunneltiin Olly Mursia, laitoin Erikan hiukset ja räpsittiin kuvat.

Macci vähän jumittaa taas, taitaa olla kohta tiensä päässä. Johan mun mussukkani täyttikin neljä vuotta. Jostain luin joskus että juuri neljän vuoden paikkeilla maceista alkaa lahota kovalevyt yms. Eli jos tässä joudutaan maccikaupoille, niin olisi ihan suotavaa myydäkin pari mekkoa... Faktahan on se ettei mikään muu kuin MacBook Pro enää kelpaa. Hyvään kun on tottunut... Jospa tämä nyt sen verran kestäis että saisin tän postauksen valmiiks ja ulos.